Miten jouluaatto on muuttunut 35 vuodessa?

Tämä kirjoitus on yksi tarina siitä, miten joulun viettäminen on muuttunut 35 vuoden aikana. Tarina alkaa siitä joulusta kun olin seitsemän -vuotias ja päättyy nykyhetkeen. Lapsuuden jouluista sitä muistaa hyvin tiettyjä hetkiä tai mitä jouluaaton viettoon silloin liittyi. Vietimme joulua perheen kesken kotona Forssassa ja yksi joulun traditio oli, että haettiin isän äiti eli Uudenkaupungin mummi aattona tai aatonaattona linja-autoasemalta, kun hän saapui meille joulun viettoon. 

Muita lapsuuden jouluihin liittyviä perinteitä meillä oli, että söimme joulupuuron lounaaksi ja kuuntelimme joulurauhan julistuksen Suomen Turusta. Siinä usein vanhempani muistelivat niitä Turun jouluja, jolloin kävimme paikanpäällä kuulemassa joulurauhan julistuksen ja millainen sää oli mikäkin vuonna joulurauhan julistuksen aikaan. Lapsuudessa kävimme aattona hautausmaalla viemässä tietylle haudalle kynttilä vaikka meidän sukua ei ollutkaan haudattu Forssaan. Se oli kuitenkin vahvasti jouluaattoon liittyvä perinne. Tämän käynnin jälkeen oli jouluaterian vuoro, jonka jälkeen oli lahjojen vuoro. Joulupöydässä oli tapana lukea jouluevankeliumi aina ennen ruokailua, jonka jälkeen isäni aina muistutti meitä rauhassa syömisestä ja että jouluna on lupa syödä vaikka koko yön.

Lapsuudenkodissa oli tapana myös aattoiltana pelata yhdessä koko perhe lautapelejä ja silloin syötiin myös paljon suklaata. Trivial Pursuit -peli on jäänyt lapsuudestani erityisesti  mieleen vaikka olikin meikäläiselle aluksi pelkkää arvailua kysymyksiin ja pidin erityisesti pinkeistä ja oransseista kysymyksistä niiden värien takia. Mutta ehkä myös kysymykset olivat minulle helpoimpia eli viihde ja urheilu -kysymykset...muistaakseni?

Vuosien vieriessä eteenpäin joulujen viettäminen muuttui. Jossain vaiheessa Uudenkaupungin mummi ei enää oman kuntonsa vuoksi käynytkään meillä jouluisin ja vanhin veljeni alkoi seurustelemaan ja jouluaaton kokoonpano vaihteli.  Välillä oli yksi lisää joulupöydässä ja välillä yksi vähemmän tms.

Joulujen viettäminen muuttui ehkä eniten siinä vaiheessa kun itse aloin seurustelemaan reilu parikymppisenä. Meillä oli silloisen poikaystävän kanssa tapana viettää jouluaattoa vuorovuosin minun ja hänen vanhempien luona. Muistan siitä ensimmäisestä jouluaatosta pois lapsuudenkodista, että siinä oli tiettyä haikeutta, mutta toisaalta siinä myös tuntui jonkinlainen henkinen kasvaminen. Kyllä se joulutunnelma tuli minuun vaikka en sitä vietäkään lapsuusmaisemissa.

Olen viettänyt jouluaattoa vuosien varrella eri paikoissa ja eri ihmisten parissa, mutta joulutunnelma on aina tullut minulle. En osaa erotella, mikä asia; ihmiset, tuoksu, tekeminen tai tekemättömyys sen on saanut aikaan, mutta näin se on mennyt. Yksi jouluun liittyvä perinne nuoruuteni Forssassa oli puolestaan se, että lähdettiin ystävieni kanssa aina joulupäivänä baariin. Nyt tuo aika tuntuu kovin kaukaiselta, mutta katsotaan toistaako historia itseään omien lasten kohdalla?

Meidän perheen jouluaaton perinteet alkoivat rakentumaan siinä vaiheessa kun esikoisen toista joulua vietettiin. Ensimmäisenä jouluna esikoinen oli n. 10 kk:tta ja silloin oltiin ensin jouluaatto toisten isovanhempien luona ja siitä siirryttiin toisten isovanhempien luokse. En edes enää muista, miten päin kyläilyt menivät, mutta sen muistan, että sinä vuonna päätettiin mieheni kanssa, että tämä ramppaaminen paikasta toiseen jouluna saa riittää. Saimme kuulla vielä juuri ennen sitä joulua, että perheeseemme syntyy uusi vauva kesällä, joten jos kaikki menisi hyvin, niin seuravana jouluna meillä olisi vielä yksi matkustaja autossa lisää.

Aloimme siis muovata meidän perheen joulua vuonna 2013. Meillä oli onneksi mieheni kanssa lapsuuden kodeista joitakin samoja jouluaaton perinteitä, joten meidän perheen jouluaaton rakentaminen oli ehkä siksi suhteellisen helppoa. Lisäksi minulla eikä miehellä ollut mitään ehdottomia jouluaaton perinteitä, joista ei olisi voinut perheen edun nimissä joustaa. 

Jouluaattomme nykyisiin perinteisiin on kuulunut, että käymme mummin ja ukin luona tuossa 5 km:n päässä syömässä lounaaksi riisipuuroa. Lasten ollessa vauvoja ja taaperoita todettiin usein, että joulu on yksi päivä muiden joukossa. Nautitaan siitä yhdessäolosta sen hetkisen tilanteen ja jaksamisen mukaan. Lapset olivat vauvoina kovin aamuvirkkuja, niin oli joulu tai juhannus, niin he heräsivät puol kuuden kuuden aikaan ja touhu alkoi. Nykyisin meno on erilailla vanhempia kuormittavaa kuin ennen. Tänä jouluna ja tulevina luodaan todennäköisesti niitä pysyvämpiä jouluaaton muistoja ja perinteitä lapsille, kun lapset ovat iältään 4-, 6- ja 8-vuotta. 

Jouluaaton perinteisiin nykyisin kuuluu joulusaunassa käynti “puuroreissun” jälkeen ja yhteiset ulkoilut aamupäivällä sään salliessa. Saunan jälkeen syömme jouluaterian ja sen jälkeen alkaakin joulupukin ja lahjojen odotus. Tänä vuonna meille on tulossa jälleen itse joulupukki. Parina vuonna meillä ei ole itse joulupukkia näkynyt, kun pienin on häntä vähän pelännyt ja olemme sen varjolla tehneet niin, että joulupukki koputtaa oveen ja jättää lahjat terassille. Tänä vuonna Jyväskylän veli tulee vanhemmilleni  perheen kanssa jouluaattona, joten hän tulee meitä jouluaattona ilahduttamaan punanutussa.

Lahjojen avaamisen jälkeen maistuukin minun joulun spesiaali eli joulurahka. Tämän "perin nerahkan"tekemisen aloitin kun kolmas lapsi oli syntynyt ja olin melko väsynyt tekemään mitään ylimääräistä joulun eteen normi arjen lisäksi. Mietin, mitä pientä tekisin jouluksi, josta saan itselleni paremmin joulufiiliksen. Aloin keittämään kuivattuja luumuja pienessä määrässä vettä ja maustoin sosetta kanelilla ja vaniljasokerilla ja oliko vielä piparkakkumaustettakin mukana? Siitä keitoksesta levisi ihana tuoksu kotiin ja joulun mieltä. Seuraavana päivänä tein soseesta rahkan ja kermavaahdon kera jouluisen luumurahkan, jota teen oman perinteen mukaan tänäkin jouluna. Pienet on ihmiset ilot!

Joulussa tärkeimpänä yritämme pitää sitä kiireetöntä yhdessäoloa perheen kesken. Tänä jouluna saamme iltapäivän joulupöytään myös mieheni vanhemmat, joten aaton joulupöytä saa ja ehkä toisaalta pitääkin vuosien saatossa muuttua. Olen joskus miehelleni heittänyt idean, että josko joskus vietettäisimme joulun ulkomailla, mutta sen aika ei ehkä ole vielä, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

Nyt nautitaan näistä lasten joulun iloista ja siitä kutkuttavasta jännityksestä, jota jouluaattoa kohtaan heillä on. Ollaan siten joulumielellä kaikki. Lasten joulua olemme yrittäneet muovata parhaamme mukaan siten, että jokaisen lapsen se hartain joululahjatoive toteutuisi. Ja muutama pienempi, jotta niitä paketteja on joitakin siellä pukin kontissa. Älytöntä kuluttamista ja tavaran keräämistä haluan välttää ja opettaa sitä myös lapsille.  Jos jotain olen näiden 35 + 7 jouluaattojen viettämisestä oppinut niin sen, että se tunnelma sinun sisällä on tärkein. 

Omannäköistä joulua jokaiselle toivottaen!

Ninna, Salliva isosisko 18.12.2019 (seuraava blogiteksti julkaistaan poikkeuksellisesti jo tiistaina eli uudenvuoden aattona 31.12.)