Vanhemmat kaksin reissussa, tärkeää vai erittäin tärkeää?

Vielä kaksi viikkoa siihen, kun meillä on miehen kanssa sovittu seuraava yhteinen reissu ihan kaksistaan. Tuo kaksi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta arjen keskellä, mutta sitten kun se perjantai vihdoin koittaa, kun päästään matkaan, niin menihän se aika nopeasti. Tällä kertaa auton nokka kohti Tuuria ja siellä Keskisen Vesan hotellia, joka oli seuraavan yön majapaikka. Olemme tällä kertaa matkassa yhden yön, mutta otetaan siitä vähästä kaikki ilo irti.

Meillä on ollut mieheni kanssa (tarkemmin avomies virallisesti, kun ei olla ehdittu vielä naimisiin) yhteisen, lähes kymmenen vuoden taipaleemme aikana tapana reissata välillä ihan kaksistaan. Toisinaan reissu on kohdistunut vanhempieni “kylän” keskustassa olevaan kerrostaloasuntoon ja isovanhemmat ovat tulleet meidän kotiin lasten kanssa. Toisinaan lähimmän ison kaupungin hotelliin tai sitten vähän kauemmaksi.

Esikoisemme ollessa vajaa kaksi vuotta, olimme mieheni kanssa Las Palmasissa viikko. Kyseistä matkaa hieman paikallisessa “vauvakerhossa” ihmeteltiin, mutta eipä meillä ole ollut tapana selitellä tekemisiä muille. Tämä toimintatapa sopii meille ja oli siihen mahdollisuus. Äitini eli lomaviikon aikainen hoitaja oikeastaan sitä ehdotti, että rentoutukaa yhdessä ja nauttikaa, kyllä te ehditte vielä koko perhe reissata ja niinhän olemme ehtineet. Tämä tammikuun reissu v. 2013 kaksin tuli oikeastaan tosi hyvään vaiheeseen, koska perheeseen odotettiin toista lasta syntyvän loppukesästä.

Heti lentokentällä pieni matkalainen (lähes samaa ikää kuin meidän kotiin jäänyt esikoinen) tuli siihen meidän pöydän viereen ja lapsen isä juoksi lentokentällä pienen perässä. Ensin minuun valtasi haikeus, et voi, olisiko se meidänkin poika sittenkin pitänyt ottaa matkaan mukaan? Mut seuraavan sekunnin ajatus jo oli, et ihanaa...ei tarvitse juosta lapsen perässä, ei viihdyttää tai istuttaa paikallaan, ei vahtia, saa nauttia rauhassa ruoasta ja saa jutella keskeytyksettä. Saadaan olla viikko N ja J. Tämän vaaliminen, että ollaan välillä muutakin kuin äiti ja isä on mielestäni yksi meidän perheen arjen vahvuuksia. Toki se arki kotona täytyy sujua, että kaikki erimielisyydet selvitetään siinä arjessa aina ennemmin tai myöhemmin.

Palataan nykyhetkeen ja tänne  Tuuriin suuntautuneelle reissulle lähdettäessä lapset laskivat öitä, koska te lähdette? Koska te tuotte tuliaiset, mitä tuliaisia toivotaan? Jotta nämä reissulle lähdöt ovat sekä lapsille että aikuisille mieluisia, niin arjen sujuminen on toki etusijalla. Vietämme paljon aikaa lasten kanssa, koska niiden kanssa vain on niin kivaa viettää aikaa. Vanhempien reissujen toteutumiseen ei ole meillä mitään tiettyä aikataulua, vaan mennään kun siltä tuntuu ja valitaan kohde rahatilanteen mukaan. Toki täytyy varmistaa yksi tärkeä asia, että ajankohta sopii lastenhoitajille.

Vanhempien yhteisten reissujen vaikutus ei lopu siihen, kun matka on päättynyt. Sen vaikutukset jatkuvat pitkään arjessa mukana. Hyvä esimerkki on, kun tuolta Las Palmas reissulta tuli aikanaan ostettua Barca (FC Barcelona)  jalkapallojoukkueen yöpuku paikallisesta ostoskeskuksesta. Tämä yöpuku on kulkenut arjessa mukana ollen vikaksi neidin päällä vielä viime kesänä. Pukua katsellessa lasten päällä on usein tullut palattua miehen kanssa ajatuksissa tuonne yhteiselle ihanalle Espanjan reissulle. Ja naurettu, että ei olisi pukua ostettaessa uskonut, että saamme kolme ihanaa lasta ja kaikki käyttävät samaa Barca yöpukua.

Vanhempien yhteiset matkat eivät ole vain pakokeino arjesta, vaan ne täydentävät parisuhdetta ja ovat voimavara arjen jaksamiseen. Näiltä yhteisiltä matkoilta on myös aina ihana tulla kotiin lasten luokse ja elämään omaa pikku arkea. Syömään maksalaatikkoa ravintolaruokien jälkeen. Omalta osaltani koen, että nämä reissut myös hitsaavat meitä pariskuntana enemmän yhteen. Yhteistä arkea pienten lasten vanhempina jaksaa paremmin, kun välillä saa olla jossakin ilman lapsia ja jutella keskeytyksettä ja vaalia mm. yhteistä huumorintajua. Toki usein arjessa istumme iltaisin vierekkäin, kun meillä lapset menevät ajoissa nukkumaan ja on omaa/yhteistä aikaa noin tunnin pari illassa. Mutta ei se ole sama juttu, kun lähteä täältä kotoa hetkeksi yhdessä johonkin. Minulle ei myöskään riitä pelkkä ulkona syömässä käyminen tai muu lyhyt pyrähdys. Kannustan jokaista viettämään aikaa pariskuntana jos vain mahdollista, kun lapset ovat pieniä. Pystyy toivottavasti myös paremmin huomaamaan sen, jos aletaan pariskuntana ajautua eri suuntiin ja miettiä korjausmooveja, kun viettää toisen kanssa yhdessä aikaa irti tavallisesta arjesta.

Tuurin reissun huippukohta miehelleni ei tainnut tällä kertaa liittyä minuun tai meihin. Olimme sopineet käynnistä rallikuski Jari-Matti Latvalan ralliautonäyttelyyn. Meidän kierrellessä näyttelyssä autojen seassa, niin meille kerrottiin pikku yllätyksestä ja samassa itse J-M Latvala käveli ajopuvussa näyttelytilaan. Vau, olipas kivaa päästä hänen kanssa juttelemaan mies rallista ja minä rallin vierestä. Tavattiin rallikuskin vanhemmat, jotka olivat myös todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia meitä kohtaan. Vieläkin lämmöllä tilaisuutta muistellaan, kiitos heille!

Sellainen reissu tällä kertaa Tuuriin. Oli kyllä ihana tauko...pako lapsista, irtiotto arjesta, parisuhdeaikaa, millä nimellä sitä nyt kutsuu? Mihin mennään miehen kanssa seuraavaksi jää nähtäväksi ja nyt seuraava pieni matka täytyy kyllä tehdä jälleen lasten kanssa yhdessä. Näin lapsoset päästävät meidät vanhemmat jälleen paremmin yhteisille reissuille…

Valoisaa keskiviikon jatkoa!

Ninna, Salliva isosisko 27.3.2019