Onko elämäsi seuraavan herkkupöydän odottelua?
Juuri on vietetty neljän päivän vapaat pääsiäisen merkeissä. Pääsiäinen ja vapaapäivät näkyvät perheen yhteisen ajan lisääntymisenä sekä ruokapöydässä että ruoka-ajoissa. Ruokarytmi ei kuitenkaan perusteiltaan juuri muutu oli sitten arki tai loma vai muuttuuko sittenkin? Yleisesti pidän ateriarytmin pysyvyyttä erittäin tärkeänä koko perheen jaksamisen kannalta. Miten sitä kuitenkin voi joustavasti muuttaa loma-aikana verrattuna arkipäiviin?
Ateriarytmin pitämisessä kunnossa on yksi tärkeä tekijä, sen täytyy olla joustavaa. “Mitä, eikö ateriarytmi tarkoita sitä, että syödään 5 ateriaa päivässä tiettynä kellonaikana ja siitä ei poiketa?” Jos määrässä ja rytmissä ei pysy, niin koko päivä on pilalla ja ajatellaan, että tämä ruokarytmin pitäminen hyvänä on minulle ihan mahdotonta? Näin voidaan helposti ja virheellisesti ajatella?
Usein kuulen asiakkaiden sanovan, että kyllä tämä ruokavalion parantaminen onnistuu hyvin arkipäivinä, mutta kun juhlapyhät tulevat sekoittamaan hyvin alkanutta ruokavalion parannusta? Neuvoni kuitenkin on, että juhlapyhistä pitää voida nauttia, siitä rennommasta ateriarytmistä, palautumisesta ja ihanasta yhteisestä ajasta esimerkiksi perheen kanssa. Ei sitä kannata tuhlata jokaisen suupalan miettimiseen. Ratkaisevaa on muutos omassa ajatus mallissa. Juhlapyhinä tai loma-aikaan voidaan syödä rennommin ja parempia ruokia kun sitten tulee jälleen arki ja paluu arkiruokiin ja arjen rytmiin.
Kyllä muutaman viikon aikana arjen alettua kroppakin tottuu jälleen arjen rytmiin ja vatsan hetkellinen pyöreys tasoittuu. Anna muutokselle aikaa, älä odota vatsan palaavan loma-ajan edeltävään aikaan yhden päivän tai edes viikon salaattilounaan jälkeen? Muista syödä hyvässä rytmissä kunnon ruokaa ja sopivasti, niin ei tarvitse loman jälkeen kärvistellä illalla mielitekojen kanssa, jotka johtuvat liian pienestä päivän ruokamäärästä eikä sinun tahdonvoimasta.
Liian tiukka ajattelu ruokien suhteen ja lomalta paluu työpöydän ääreen saavat arjen maistumaan heti hankalalta. Muutenkin voi olla vaikeaa palata loman jälkeen töihin, niin miksi tehdä siitä yhtään hankalampaa sillä, että rajoitat liikaa syömistäsi? Anna arjen maistua, mutta itse teet ruokapöydässä valintoja mitä syöt ja juot. Tässäkin toimii hyvin ei kaikkea kerralla ajattelu eli ekalla viikolla pidemmän loman jälkeen totuttele rauhassa arjen rytmiin niin ateria kuin muuten arjen rytmiin. Seuraavalla viikolla mietit vasta mitä lautasella on? Kolmannella viikolla mieti, miten voisit arjen liikkuvuutta parantaa? Näin muutokset ovat mielekkäämpiä toteuttaa ja ne jäävät paremmin pysyviksi muutoksiksi arkeen? Arjesta on syytä tehdä mielekästä, elämä ei voi olla seuraavan loman odottelua? Tai ruoka termein, elämä ei voi olla seuraavan herkkupöydän odottelua?
Rytmissä on varmasti tiettyä rentoutta lomalla. Se alkaa ainakin meillä jo aamusta, kun otetaan aamupala nro 2, joka on usein jotain makeaa toisen kahvikupin kanssa. Toki tämä toinen aamupala saattaa siirtää hieman lounasta myöhäisemmäksi. Oleellista kuitenkin on, että se ei siirrä lounasta pitkälle iltapäivään? Eli puolenpäivän jälkeen tulee lounas kuitenkin syötyä ja sitten välipala eli itsellä päiväkahvi tulee nautittua hieman myöhemmin jne... Tämän myöhäisen välipalan jälkeen sitten puolestaan iltaruoka (päivällinen) venyy meidän perheessä sinne lähemmäs kuutta. No sen venyminen taas johtaa siihen, että iltapala tulee lapsilla normaalia lähemmäs iltaruokaa. Iltapala syödään kuitenkin perinteiseen aikaan klo 19 ja nukkumaan mennään meillä lomasta huolimatta perinteiseen aikaan puoli kahdeksalta. No kesälomalla tosin voidaan nukkumaan menosta joskus mökillä poiketa, mutta ei joka ilta.
Loma-aika näkyy ateriarytmin joustavuutena myös ruokien ja juomien sisällössä. Usein kyllä toinen päivän ruoista (lounas/päivällinen ts. iltaruoka) on lähes arkiruokaa myös juhlapyhinä ja toinen sitten jotain parempaa ruokaa. Pääsiäisenä meillä ei syöty lammasta tai karitsaa vaan oli savustettua kalkkunaa johon tein kermaisen pippurikastikkeen. Maanantai lounaalla oli synttärivieraita niin söimme juhlaruokana tortillaa. Juomissa ollaan myös loma-aikana ja juhlapyhinä rennompia eli lapset ovat oppineet nyt juomaan limsaa, niin he saivat juoda ruoan kanssa tai välipalalla arjesta poiketen limsaa.
Toki mitä pidemmästä lomasta on kyse, niin kyllä sekin varmasti näkyy. Eli jos on kesäloma kuukausi tai kaksi, niin ei sitä koko aikaa tule syötyä mitään juhlaruokia. Ateriarytmi tosin voi olla koko kuukauden loman rennompi, mutta itse pidän ruokarytmistä sillä joustavalla tavalla kiinni myös kesälomalla. Toki kesän lämpötilat tekevät ruokien maistuvuuteen muutoksia, mutta ei se kuitenkaan sulje pois ateriarytmin tärkeyttä. Ruoat voivat olla hellepäivänä keveämpiä keittoja tms., mutta silloin hyvät välipalat ovat tärkeitä. Pääasia, että lomalla ei murehtisi liikaa syömisiään tai juomisiaan. Kyllä se arki ja arjen ruokarytmi sieltä sitten tulee aikanaan, lomalla on tarkoitus virkistyä, lepoa ja liikettä sopivasti, unohtaa suorittaminen, viettää aikaa yhdessä, oikeastaan kaikkea samaa lopulta kuin silloin arkenakin. Toki ateriarytmi teillä voi olla lomalla, jos se sopii teille!
Loman jälkeen on usein hieman käynnistymisvaikeuksia, siirtyä jälleen lomailusta arkeen. Minusta tämä vaihdoksen tekemisen vaikeus on kuitenkin luonnollista ja parempi hyväksyä osaksi omaa käyttäytymistä, eikä alkaa soimaamaan itseään siitä. Totuushan on, että kyllä sitä päivä päivältä paremmin alkaa myös arki maistumaan ja tuleehan sitä jälleen uusia vapaita.
Meidän perheessä on tapana syödä juhlaruokaa oikeastaan kerran viikossa, joko perjantai tai lauantai illalla eli ruoka on arjesta raskaampaa ja juomana on lapsilla mehu tai limsa ja aikuisilla viini tms. Hyvän pippuripihvin kanssa maistuu parhaiten lasi punaviiniä, ei se kivennäisvesi vaan siinä kohtaa ole niin hyvää. Viinin juominen itselläni jää siihen lasilliseen ruoan kanssa. Ja ehkä illalla tai seuraavana voin ottaa toisen lasillisen, mutta ei sen enempää. Minusta viiniä lasillinen tietyn ruoan kanssa sisältyy luonnolliseen ruokasuhteeseen, mutta viinin tissuttelu lasten kanssa ei sitä vastoin kuulu.
Haetaanko tässä nyt sitä arjen luksusta tuomalla juhlaruokia osaksi perheen arkea? En koe sitä niin, vaan yritän tällä perinteellä pitää perheen yhteiset ruokahetket rentoina yhdessä oloina ja että sitä juhlaruokaa voi olla muulloinkin, kuin kalenterin mukaan juhlapyhinä. Lisäksi tällä erotan myös sen, että niitä arjen perus ruokia ei unohdeta siellä arjessa vaan kyllä meillä eroaa arkiruoka ja juhlaruoka rehellisesti toisistaan. Pääasia kai näissäkin on toteuttaa sitä Salliva ruokavalion linjaa eli kaikkea saat syödä, mutta kohtuullisia määriä. Näin myös painonhallinta on sekä mieltä virkistävää että terveyttä edistävää, koska kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen.
Ateriarytmin pitämisessä kunnossa on yksi tärkeä tekijä, sen täytyy olla joustavaa. “Mitä, eikö ateriarytmi tarkoita sitä, että syödään 5 ateriaa päivässä tiettynä kellonaikana ja siitä ei poiketa?” Jos määrässä ja rytmissä ei pysy, niin koko päivä on pilalla ja ajatellaan, että tämä ruokarytmin pitäminen hyvänä on minulle ihan mahdotonta? Näin voidaan helposti ja virheellisesti ajatella?
Usein kuulen asiakkaiden sanovan, että kyllä tämä ruokavalion parantaminen onnistuu hyvin arkipäivinä, mutta kun juhlapyhät tulevat sekoittamaan hyvin alkanutta ruokavalion parannusta? Neuvoni kuitenkin on, että juhlapyhistä pitää voida nauttia, siitä rennommasta ateriarytmistä, palautumisesta ja ihanasta yhteisestä ajasta esimerkiksi perheen kanssa. Ei sitä kannata tuhlata jokaisen suupalan miettimiseen. Ratkaisevaa on muutos omassa ajatus mallissa. Juhlapyhinä tai loma-aikaan voidaan syödä rennommin ja parempia ruokia kun sitten tulee jälleen arki ja paluu arkiruokiin ja arjen rytmiin.
Kyllä muutaman viikon aikana arjen alettua kroppakin tottuu jälleen arjen rytmiin ja vatsan hetkellinen pyöreys tasoittuu. Anna muutokselle aikaa, älä odota vatsan palaavan loma-ajan edeltävään aikaan yhden päivän tai edes viikon salaattilounaan jälkeen? Muista syödä hyvässä rytmissä kunnon ruokaa ja sopivasti, niin ei tarvitse loman jälkeen kärvistellä illalla mielitekojen kanssa, jotka johtuvat liian pienestä päivän ruokamäärästä eikä sinun tahdonvoimasta.
Liian tiukka ajattelu ruokien suhteen ja lomalta paluu työpöydän ääreen saavat arjen maistumaan heti hankalalta. Muutenkin voi olla vaikeaa palata loman jälkeen töihin, niin miksi tehdä siitä yhtään hankalampaa sillä, että rajoitat liikaa syömistäsi? Anna arjen maistua, mutta itse teet ruokapöydässä valintoja mitä syöt ja juot. Tässäkin toimii hyvin ei kaikkea kerralla ajattelu eli ekalla viikolla pidemmän loman jälkeen totuttele rauhassa arjen rytmiin niin ateria kuin muuten arjen rytmiin. Seuraavalla viikolla mietit vasta mitä lautasella on? Kolmannella viikolla mieti, miten voisit arjen liikkuvuutta parantaa? Näin muutokset ovat mielekkäämpiä toteuttaa ja ne jäävät paremmin pysyviksi muutoksiksi arkeen? Arjesta on syytä tehdä mielekästä, elämä ei voi olla seuraavan loman odottelua? Tai ruoka termein, elämä ei voi olla seuraavan herkkupöydän odottelua?
Rytmissä on varmasti tiettyä rentoutta lomalla. Se alkaa ainakin meillä jo aamusta, kun otetaan aamupala nro 2, joka on usein jotain makeaa toisen kahvikupin kanssa. Toki tämä toinen aamupala saattaa siirtää hieman lounasta myöhäisemmäksi. Oleellista kuitenkin on, että se ei siirrä lounasta pitkälle iltapäivään? Eli puolenpäivän jälkeen tulee lounas kuitenkin syötyä ja sitten välipala eli itsellä päiväkahvi tulee nautittua hieman myöhemmin jne... Tämän myöhäisen välipalan jälkeen sitten puolestaan iltaruoka (päivällinen) venyy meidän perheessä sinne lähemmäs kuutta. No sen venyminen taas johtaa siihen, että iltapala tulee lapsilla normaalia lähemmäs iltaruokaa. Iltapala syödään kuitenkin perinteiseen aikaan klo 19 ja nukkumaan mennään meillä lomasta huolimatta perinteiseen aikaan puoli kahdeksalta. No kesälomalla tosin voidaan nukkumaan menosta joskus mökillä poiketa, mutta ei joka ilta.
Loma-aika näkyy ateriarytmin joustavuutena myös ruokien ja juomien sisällössä. Usein kyllä toinen päivän ruoista (lounas/päivällinen ts. iltaruoka) on lähes arkiruokaa myös juhlapyhinä ja toinen sitten jotain parempaa ruokaa. Pääsiäisenä meillä ei syöty lammasta tai karitsaa vaan oli savustettua kalkkunaa johon tein kermaisen pippurikastikkeen. Maanantai lounaalla oli synttärivieraita niin söimme juhlaruokana tortillaa. Juomissa ollaan myös loma-aikana ja juhlapyhinä rennompia eli lapset ovat oppineet nyt juomaan limsaa, niin he saivat juoda ruoan kanssa tai välipalalla arjesta poiketen limsaa.
Toki mitä pidemmästä lomasta on kyse, niin kyllä sekin varmasti näkyy. Eli jos on kesäloma kuukausi tai kaksi, niin ei sitä koko aikaa tule syötyä mitään juhlaruokia. Ateriarytmi tosin voi olla koko kuukauden loman rennompi, mutta itse pidän ruokarytmistä sillä joustavalla tavalla kiinni myös kesälomalla. Toki kesän lämpötilat tekevät ruokien maistuvuuteen muutoksia, mutta ei se kuitenkaan sulje pois ateriarytmin tärkeyttä. Ruoat voivat olla hellepäivänä keveämpiä keittoja tms., mutta silloin hyvät välipalat ovat tärkeitä. Pääasia, että lomalla ei murehtisi liikaa syömisiään tai juomisiaan. Kyllä se arki ja arjen ruokarytmi sieltä sitten tulee aikanaan, lomalla on tarkoitus virkistyä, lepoa ja liikettä sopivasti, unohtaa suorittaminen, viettää aikaa yhdessä, oikeastaan kaikkea samaa lopulta kuin silloin arkenakin. Toki ateriarytmi teillä voi olla lomalla, jos se sopii teille!
Loman jälkeen on usein hieman käynnistymisvaikeuksia, siirtyä jälleen lomailusta arkeen. Minusta tämä vaihdoksen tekemisen vaikeus on kuitenkin luonnollista ja parempi hyväksyä osaksi omaa käyttäytymistä, eikä alkaa soimaamaan itseään siitä. Totuushan on, että kyllä sitä päivä päivältä paremmin alkaa myös arki maistumaan ja tuleehan sitä jälleen uusia vapaita.
Meidän perheessä on tapana syödä juhlaruokaa oikeastaan kerran viikossa, joko perjantai tai lauantai illalla eli ruoka on arjesta raskaampaa ja juomana on lapsilla mehu tai limsa ja aikuisilla viini tms. Hyvän pippuripihvin kanssa maistuu parhaiten lasi punaviiniä, ei se kivennäisvesi vaan siinä kohtaa ole niin hyvää. Viinin juominen itselläni jää siihen lasilliseen ruoan kanssa. Ja ehkä illalla tai seuraavana voin ottaa toisen lasillisen, mutta ei sen enempää. Minusta viiniä lasillinen tietyn ruoan kanssa sisältyy luonnolliseen ruokasuhteeseen, mutta viinin tissuttelu lasten kanssa ei sitä vastoin kuulu.
Haetaanko tässä nyt sitä arjen luksusta tuomalla juhlaruokia osaksi perheen arkea? En koe sitä niin, vaan yritän tällä perinteellä pitää perheen yhteiset ruokahetket rentoina yhdessä oloina ja että sitä juhlaruokaa voi olla muulloinkin, kuin kalenterin mukaan juhlapyhinä. Lisäksi tällä erotan myös sen, että niitä arjen perus ruokia ei unohdeta siellä arjessa vaan kyllä meillä eroaa arkiruoka ja juhlaruoka rehellisesti toisistaan. Pääasia kai näissäkin on toteuttaa sitä Salliva ruokavalion linjaa eli kaikkea saat syödä, mutta kohtuullisia määriä. Näin myös painonhallinta on sekä mieltä virkistävää että terveyttä edistävää, koska kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen.
Anna arjen maistua!
Ninna, Salliva isosisko 24.4.2019
Kommentit
Lähetä kommentti