Ruuhkavuodet...onks pakko, jos ei halua?
Olimme viikonloppuna ystävien häissä ja siellä pappi vihkipuheessa käytti kolme kertaa sanaa ruuhkavuosi kuvaamaan hääparin arkea. Oikeassa pappi toki oli, vihkipari eli tällä hetkellä ruuhkavuosien arkea, jolla tavalla pienten lasten vanhempien elämää usein nykyään kuvataan. Parilla on samanikäiset lapset kuin meillä (kohta 4-, 6- ja 8- vuotta), joten samaistuminen on helppoa. Mutta mutta...tuo ruuhkavuosi sana, kun se minussa nostattaa karvat pystyyn. Tai toisin sanoen en haluaisi itse sitä käyttää meidän arkea kuvaamaan, koska minusta se ei ole kuvaava. Olemme tietoisesti yrittäneet valita hieman toisenlaisen tavan elää pikkulapsi vaihetta eli meidän perheen arkea kuvaa paremmin sana leppoisa arki kuin ruuhkavuosi.
Ruuhkavuosi sanasta tulee jo itsestään kovin hengästynyt olo. Välillä tulee tunne, että pitäisikö tätä arkea täyttää jotenkin yli määrin nyt, kun elämänvaihetta kuvataan sanalla ruuhkavuosi? Minusta meidän arki on varsin rauhallista, toki joku voi sanoa tylsää. Vietämme paljon aikaa kotona koko perhe. Olemme vain ja jokainen touhuaa omia juttuja välillä ja välillä taas tehdään yhdessä jotain. Parasta arjessa on olla lasten kanssa nyt kun he ovat pieniä ja toivottavasti jonkinlainen yhteys lapsiin pysyy myös teini-iän ajan. No sen aika näyttää, sellaista ei voi etukäteen tietää...
Lapset toki kasvavat ja tämä nykyinen perhe-elämä saa uusia muotoja. Ympäristön vaikutus tulee varmasti näkymään lasten toiveissa ja sanoissa tulevaisuudessa yhä enemmän. Perusta lasten tulevaisuudelle luodaan kuitenkin nyt perheen arjessa ja sen olen myös hyväksynyt, että kaikkiin lasten toimintaan ja tekemisiin me vanhemmat eivät voida vaikuttaa. Toisaalta voisi kuvitella, että on vaikeaa löytää teini-ikäiseen lapseen yhteys, jos sitä ei olla koko hänen elinaikansa pidetty yllä sieltä lapsuudesta asti.
Olen blogin kirjoittaja kohdassa Ninna, Salliva isosisko tekstissä kertonut itsestäni näin: Akateemisesti koulutettu kotiäiti ja yrittäjä. Perustin yrityksen, jotta voin yhdistää paremmin työn ja perhe-elämän. Yritän elää mahdollisimman oman näköistä elämää, joka on joskus hankalaa ympäristön vaikutusten keskellä. Ruuhkavuosissa eläminen on sanana kauhistus ja elelen siitä poiketen varsin seesteistä arkea mieheni kanssa ja pienten lasten vanhempina. Vierastan ajatusta, että lasten pitää itse pärjätä pienestä pitäen, kokeilen tehdä asioita toisin.
Voi toki olla, että joku sivullinen katsoisi meidän arkea eri silmin kuin itse, mutta hei...se katse on katselijan silmissä, ei minun? Ostimme sunnuntaina mieheni kanssa vihkisormukset ja löysin ihanan sormuksen kihlasormusten rivistä. Olin ajatellut etukäteen, että haluan yhden leveämmän sormuksen, koska ei olla oltu kihloissa ennen naimisiin menoa. Sen yhden leveän sormuksen rinnalle on tarkoitus sitten yhteisten vuosien aikana ostaa mahdollisesti lisää sormuksia. No aika näyttää, ehkä tulee lisää sormuksia ehkä ei? Tässäkin asiassa meidän asenteemme asioihin tuli esille eli kaikkea hääpäivään liittyvää ei välttämättä tarvitse ladata siihen yhteen päivään vaan sitä muistoa voi uudella sormuksella vaalia myös tulevaisuudessa.
Ruuhkavuosi sanasta tulee jo itsestään kovin hengästynyt olo. Välillä tulee tunne, että pitäisikö tätä arkea täyttää jotenkin yli määrin nyt, kun elämänvaihetta kuvataan sanalla ruuhkavuosi? Minusta meidän arki on varsin rauhallista, toki joku voi sanoa tylsää. Vietämme paljon aikaa kotona koko perhe. Olemme vain ja jokainen touhuaa omia juttuja välillä ja välillä taas tehdään yhdessä jotain. Parasta arjessa on olla lasten kanssa nyt kun he ovat pieniä ja toivottavasti jonkinlainen yhteys lapsiin pysyy myös teini-iän ajan. No sen aika näyttää, sellaista ei voi etukäteen tietää...
Olemme mieheni kanssa molemmat tietyissä elämänvaiheissa matkustaneet suhteellisen paljon ja elettyä elämää on molemmilla takana sen verran, että sitä arvostaa nykyistä elämäntilannetta suuresti. Myös kaiken rajallisuus tulee arjessa näkyviin ehkä siten, että osaa elää hetkessä ja elämä on tässä ja nyt. Toki ajatukset toisinaan vievät meidät aikaan, kun lapset eivät esimerkiksi enää asu kotona, mutta koska elämän kulusta ei voi etukäteen tietää, niin on turha miettiä sitä aikaa kovin tarkkaan. Toki on hyvä nähdä puolison kanssa yhteinen tulevaisuus, mutta on turha miettiä tulevaisuutta liikaa, koska elämä tuppaa menemään eri tavalla, kun itse oli ehkä suunnitellut? Sitä kasvaa itse ja ne aiemmin elämän tärkeät asiat saattavat myös muuttua. Hyvä on olla avoin mieli tulevaisuuden suhteen ja antaa elämän kantaa sinut siihen pisteeseen sitä matkaa sen kummemmin etukäteen miettimättä. Elämä kun on hyviä ja vähemmän hyviä yllätyksiä täynnä.
Olen blogin kirjoittaja kohdassa Ninna, Salliva isosisko tekstissä kertonut itsestäni näin: Akateemisesti koulutettu kotiäiti ja yrittäjä. Perustin yrityksen, jotta voin yhdistää paremmin työn ja perhe-elämän. Yritän elää mahdollisimman oman näköistä elämää, joka on joskus hankalaa ympäristön vaikutusten keskellä. Ruuhkavuosissa eläminen on sanana kauhistus ja elelen siitä poiketen varsin seesteistä arkea mieheni kanssa ja pienten lasten vanhempina. Vierastan ajatusta, että lasten pitää itse pärjätä pienestä pitäen, kokeilen tehdä asioita toisin.
Voi toki olla, että joku sivullinen katsoisi meidän arkea eri silmin kuin itse, mutta hei...se katse on katselijan silmissä, ei minun? Ostimme sunnuntaina mieheni kanssa vihkisormukset ja löysin ihanan sormuksen kihlasormusten rivistä. Olin ajatellut etukäteen, että haluan yhden leveämmän sormuksen, koska ei olla oltu kihloissa ennen naimisiin menoa. Sen yhden leveän sormuksen rinnalle on tarkoitus sitten yhteisten vuosien aikana ostaa mahdollisesti lisää sormuksia. No aika näyttää, ehkä tulee lisää sormuksia ehkä ei? Tässäkin asiassa meidän asenteemme asioihin tuli esille eli kaikkea hääpäivään liittyvää ei välttämättä tarvitse ladata siihen yhteen päivään vaan sitä muistoa voi uudella sormuksella vaalia myös tulevaisuudessa.
Kaiken voi saada, mutta ei samaan aikaan!
Ninna, Salliva isosisko 10.4.2019
Kommentit
Lähetä kommentti