Osaatko annostella lapsellesi sopivan määrän ruokaa?

Yritykseni Salliva ruokavalion ajatus on opettaa asiakkaille heidän arkeensa (vapaapäivät kuuluvat tässä arkeen) sopivan ateriarytmin, jonka seurauksena aterioiden annoskoko pysyisi mahdollisesti kohtuullisempana. Nämä kaksi asiaa ateriarytmi ja annoskoko ovat minusta pari, jotka tukevat toinen toisiaan ja ilman toisen onnistumista toinenkaan ei tahdo onnistua. Ja vielä niin päin, että annoskokoa on lähes mahdotonta saada maltillisemmaksi, jos sinulla ei ole tasaista ateriarytmiä. Kuulostaa paperilla helpolta, mutta entäs käytännössä kun arjen realiteetit mm. työt, harrastukset ja läheiset ihmiset ja heihin liittyvät tekemiset ja runsas ruoan ja juoman valikoima ympärillämme ei tee näistä ruokailun perusasioita helppoa.

Tässä kirjoituksessa keskityn annoskokoon ja toivon sinun miettivän omaa toimintamallia tämän suhteen. Toki on hyvä kerrata, onko ateriarytmini tasainen, jolloin annoskoon haltuun otto on helpompaa. Lapsellisille vanhemmille tämä annoskoon haltuun otto olisi tärkeää myös perheen lasten kannalta. Uskon lasten kanssa tekemisissä siihen, että näytät omalla toimillasi hyvää mallia lapselle. Näin lapsi oppii sinun toimintatapaa seuraamalla itselleen tavan toimia, jota kantaa mukana nyt ja tulevaisuudessa. Entäs, jos et itse osaakaan annostella kohtuullista ruoka-annosta? Miten voit opettaa sopivaa annoskokoa lapsellesi? Tai toisessä ääripäässä syötkin liian niukasti kunnon ruokaa? Kartat arjessa kunnon ruoan syömistä tai joka kerta ruokapöydässä kommentoit ruoan tuomia kaloreita? Mitä nämä ääripäät liian suuret ruoka-annokset tai kunnon ruoan karsastaminen vaikuttavat pieneen lapseen, jonka "idoli" sinä olet?

Onneksi lapsia tosin suojelee lapsen oma nälänsäätely ruoan annostelussa, joka vasta vuosien kuluessa saadaan vinksalleen. Lasten nälän tuntemusta kannattaa kuunnella, mutta toki siinäkin on vanhemmalla oltava pelisilmää. Eli omat pienemmät lapset 4- ja 6 -vuotiaat tosin välillä sanovat muutaman haarukallisen jälkeen jostakin ruoasta, että eivät ota enempää vatsa on jo täynnä. No niissä tilanteissa ohjaan, että mikä ruokamäärä esimerkiksi lounaalla tulisi vielä syödä, että jaksaa välipalalle asti.

Hyvä mittari lasten annoskoossa on ainakin se, että älä annostele lapsesi lautaselle samaa määrää ruokaa, kuin itse syöt. Lapsi kaipaa alakoululaiseksi asti tasaisesti ravintoa päivän aikana ja sopivia, maltillisia, suhteellisen pieniä annoksia kerrallaan. Pienen lapsen vatsa ei sovellu vielä niin hyvin harvempaan ruokarytmiin, kuin sitten vanhempien lasten tai meidän aikuisten. Perheissä mahdollisesti viikonloppuisin tai muuten rennompina päivinä kuin perus arkena saatetaan syödä harvempaan rytmiin, niin tässä voisi miettiä asiaa lapsen kannalta. Lapset myös usein liikkuvat luonnostaan enemmän eli kaipaavat mieluummin aterioita tiheämmin ja kohtuullisia (joidenkin meidän vanhempien silmissä suht pieniä) annoksia kerrallaan, koska he usein lähtevät ruoan jälkeen myös samantien liikkeelle. Me aikuiset puolestamme emme lähde tai pysty edes kuvittelemaan lähteä liikkumaan lasten tavoin heti ruokailun jälkeen. Siinä tosin voidaan taas kysyä itseltämme, onkohan mun annoskoko kunnossa? Ruokailun jälkeen jos usein sinun vatsaa kipristää ja/tai täytyy ylänappia hapuilla auki, niin annoskokoa voisi olla hyvä kohtuullistaa?

Olen kuullut myös vanhempia, jotka ovat sanoneet lapselle, joka on jo syönyt jo varsin ison annoksen ruokaa, kun lapsi pyytää lisää ruokaa; "syö vaan rakas, toki ota lisää ruokaa." Itse toimisin tilanteessa eri tavalla eli annostelisin vähän ruokaa ekaan annokseen ja jos tiedän, että lapseni haluaa ottaa aina lisää ruokaa, niin en lähtisi ruokaa kieltämään, mutta pitäisin annoskoon näin maltillisempana. Enkä myöskään toisi rakas sanaa ja tyrkyttäisi hyvää ruokaa rakas sanan siivittämänä, koska toki lapsi kaipaa vanhemmiltaan hellyttely sanoja, mutta ne voisi antaa muussa tilanteessa, kuin yhdistettynä hyvään ruokaan. Se on myös harmi, jos lapsen ainoa yhteinen aika vapaapäivänä vanhempansa kanssa on istua hänen kanssa ruokapöydässä. Tämän takia tulee syötyä molempien liikaa, kun on ensinnäkin ihanaa luonnollisestikin viettää aikaa yhdessä, mutta on totuttu syömään koko pöydässä yhdessä istuttu aika. Tässä voisi miettiä, mitä muuta mukavaa voisi vanhempi ja lapset tehdä yhdessä...lähteä retkelle lähimetsään tai lähipuistoon? Toki sielläkin voisi syödä eväät yhdessä, joka on usein lapsista hirmu kivaa, mutta pakata mukaan jo sopivat annokset, eikä varmuuden vuoksi koko keksipakettia?

Tämän kirjoituksen avulla haluan saada meidät vanhemmat havahtumaan omaan annoskokoon, miten annostelen ruokaa lapselle ja miettiä perheen sopivaa ateriarytmiä lapsen kannalta. Toki jotkut ajattelevat, että en lasten ruoasta lähde vähentämään saa syödä kunnon ruokaa miten paljon jaksaa. Näen asiat jonkinlaisena jatkumona eli kaikki vaikuttavat kaikkeen. Lapsi tottuu syömään kokoonsa ja todelliseen tarpeeseen nähden liian isoja ruoka-annoksia, jonka seurauksena myös niitä herkkuja/sattumia...karkkia, jäätelöä, sipsejä, limsaa yms nautitaan liikaa. Toivon toki, että lapsille annetaan ensin sinne vatsaan sitä kunnon ruokaa ja sen jälkeen vasta herkkuja tai muita sattumia, ettei päivän pääruoka ole viikonloppuna sipsipussi ja limsapullo. Yksi hyvä tapa on vapaapäivinä syödä ensin se maltillinen lounas ja sen päälle se maltillinen karkkiannos, näin hampaat, vatsa ja jopa kukkaro kiittävät. Onhan yksi suuri tekijä ruoan aiheuttamiin ilmastovaikutuksiinkin, että yksinkertaisesti syödään liikaa...

Värikkäitä ja maltillisia annoksia syksyyn!

Toivottaa; Salliva isosisko, Ninna 14.8.2019