Äiti, mulla ei ole mitään tekemistä!
“Mulla ei ole äiti mitään tekemistä”, sanoi 6 -vuotias poikani viikonloppuna. Vastasin jotain vinkkiä hänelle tekemiseen, mutta sisällä minussa valtasi ilo, että hienoa, kun on välillä tunne, ettei ole mitään tekemistä. Ajattelen niin, että kun lapsen täytyy itse keksiä itselleen tekemistä, niin hänen ajattelukykynsä kehittyy. Lapselle ei kannata antaa aina niitä valmiita elämyksiä, että lähdetään johonkin paikkaan, jottei olisi tylsää ja on jotain tekemistä.
Yritän välttää sen mallin antamista lapsille, että aina pitäisi olla menoa ja toimintaa, jotta voi olla mielekästä tekemistä. Ei vanhempien tarvitse olla mitään ohjelmatoimistoja, jotka keksivät lapsille tekemistä. Eikä aina tarvitse olla paljon toimintaa, että lapsilla on hauskaa. Kotona oleilu tekee koko perheelle hyvää. Tulee pysähdyttyä omien ajatusten kanssa ja tekee aivoille hyvää lepuutella niitä tekemättä juuri mitään. Yleensä ne mieltä askarruttavat tai jumittavat työasiatkin loksahtavat paremmin eteenpäin, kun on välillä joutilasta aikaa.
Hetken ajan kuluttua, kun poikani oli tullut esittämään minulle tuon kysymyksen tekemisestään, niin menin katsomaan lastenhuoneeseen. Huoneessa hän oli keksinyt pikkusiskon kanssa kauppaleikit ja sieltä kuului puhetta; “maksatko käteisellä vai kortilla?” Yleensä käy niin, kun tämä meillä eniten tekemistä kaipaava lapsi tulee kertomaan minulle, että ei ole mitään tekemistä, niin jo toisessa hetkessä hän on keksinyt itselleen puuhaa. Nyt se oli yhteiset leikit pikkusiskon kanssa. Toisinaan se on värityskuvien värittäminen tai viime aikoina suursuosikki askartelu.
Parhainta ajanvietettä lapsilla on nykyään askartelu. Lapset pyytävät säästämään värikkäitä jäätelötuuttien monipakkauksia ja askastelevat siitä talon omalle pehmelelulle tai kotiautot eli talon, jossa on vessapaperirullista tehdyt renkaat. Toisinaan myös 8 -vuotias esikoinen liittyy kahden muun askartelijan seuraan, mutta silloin vanhimman veljen kilpailuvietti tulee esille ja askasteluun tulee lisäviritettä. Kuka tekee sen isoimman tai monipyöräisimmän auton tai ihan mitä vaan mistä voi kilpailla. Toisaalta nuoremmat sisarukset eivät omista niin vahvaa kilpailuviettiä kuin esikoinen, joten he keskittyvät usein myös vain omiin luomisiin kilpailun sijaan.
Esikoinenkin vielä onneksi tykkää leikkiä. Hän on pienestä pitäen tykännyt leikkiä itsekseen ja nykyisin esimerkiksi rakentamillaan Lego Hero Factory-hahmoilla. Tai sitten hän rakentaa mitä hienompia linnoja tai kulkuneuvoja legopalikoista. Se ollaan myös todettu, että mitä enemmän esikoinen esimerkiksi saa viettää aikaa tabletilla ja pelata pelejä, niin sitä vaikeampi hänen on aloittaa mitään muuta leikkiä. Sopiva tasapaino pelaamisen tai ohjelmien katsomisen ja muun tekemisen suhteen kannattaa sopia lapsen kanssa ja pitää siitä myös kiinni. Ja tietää, mitä lapsi mm. tabletilta katsoo...
Onhan se toki kovin helppoa meille vanhemmille antaa lasten viettää vapaa-aikaa pelaamalla tai katselemalla ohjelmia tabletilta tai muilta laitteilta, mutta onko se järkevää, niin siitä voi olla montaa mieltä. Toisaalta jos lapsi ei kokisi välillä toimettomutta ja ei ole mitään tekemistä vaiheita, niin monta hienoa askartelua tai kotileikkiä jäisi lapsella tekemättä ja oman ajattelun aikaansaamaa onnistumisen iloa jäisi kokematta.
Toivottavasti näistä lasten itse keksimistä luovista ratkaisuista tekemättömiin hetkiin ja mielikuvitusleikeistä on helpottamaan heitä joskus tulevaisuudessa, kun tulee aikuisten oikeesti vaikeita hetkiä elämässä. He kokevat tylsyyttä ja kun arki ei olekaan aina niin kivaa, niin josko sieltä takataskusta vetäisi silloin näillä lapsuuden ongelmanratkaisu- ja mielikuvistusleikki taidoilla sen edes hitusen helpomman arjen itselleen?
Yritän välttää sen mallin antamista lapsille, että aina pitäisi olla menoa ja toimintaa, jotta voi olla mielekästä tekemistä. Ei vanhempien tarvitse olla mitään ohjelmatoimistoja, jotka keksivät lapsille tekemistä. Eikä aina tarvitse olla paljon toimintaa, että lapsilla on hauskaa. Kotona oleilu tekee koko perheelle hyvää. Tulee pysähdyttyä omien ajatusten kanssa ja tekee aivoille hyvää lepuutella niitä tekemättä juuri mitään. Yleensä ne mieltä askarruttavat tai jumittavat työasiatkin loksahtavat paremmin eteenpäin, kun on välillä joutilasta aikaa.
Hetken ajan kuluttua, kun poikani oli tullut esittämään minulle tuon kysymyksen tekemisestään, niin menin katsomaan lastenhuoneeseen. Huoneessa hän oli keksinyt pikkusiskon kanssa kauppaleikit ja sieltä kuului puhetta; “maksatko käteisellä vai kortilla?” Yleensä käy niin, kun tämä meillä eniten tekemistä kaipaava lapsi tulee kertomaan minulle, että ei ole mitään tekemistä, niin jo toisessa hetkessä hän on keksinyt itselleen puuhaa. Nyt se oli yhteiset leikit pikkusiskon kanssa. Toisinaan se on värityskuvien värittäminen tai viime aikoina suursuosikki askartelu.
Parhainta ajanvietettä lapsilla on nykyään askartelu. Lapset pyytävät säästämään värikkäitä jäätelötuuttien monipakkauksia ja askastelevat siitä talon omalle pehmelelulle tai kotiautot eli talon, jossa on vessapaperirullista tehdyt renkaat. Toisinaan myös 8 -vuotias esikoinen liittyy kahden muun askartelijan seuraan, mutta silloin vanhimman veljen kilpailuvietti tulee esille ja askasteluun tulee lisäviritettä. Kuka tekee sen isoimman tai monipyöräisimmän auton tai ihan mitä vaan mistä voi kilpailla. Toisaalta nuoremmat sisarukset eivät omista niin vahvaa kilpailuviettiä kuin esikoinen, joten he keskittyvät usein myös vain omiin luomisiin kilpailun sijaan.
Esikoinenkin vielä onneksi tykkää leikkiä. Hän on pienestä pitäen tykännyt leikkiä itsekseen ja nykyisin esimerkiksi rakentamillaan Lego Hero Factory-hahmoilla. Tai sitten hän rakentaa mitä hienompia linnoja tai kulkuneuvoja legopalikoista. Se ollaan myös todettu, että mitä enemmän esikoinen esimerkiksi saa viettää aikaa tabletilla ja pelata pelejä, niin sitä vaikeampi hänen on aloittaa mitään muuta leikkiä. Sopiva tasapaino pelaamisen tai ohjelmien katsomisen ja muun tekemisen suhteen kannattaa sopia lapsen kanssa ja pitää siitä myös kiinni. Ja tietää, mitä lapsi mm. tabletilta katsoo...
Onhan se toki kovin helppoa meille vanhemmille antaa lasten viettää vapaa-aikaa pelaamalla tai katselemalla ohjelmia tabletilta tai muilta laitteilta, mutta onko se järkevää, niin siitä voi olla montaa mieltä. Toisaalta jos lapsi ei kokisi välillä toimettomutta ja ei ole mitään tekemistä vaiheita, niin monta hienoa askartelua tai kotileikkiä jäisi lapsella tekemättä ja oman ajattelun aikaansaamaa onnistumisen iloa jäisi kokematta.
Toivottavasti näistä lasten itse keksimistä luovista ratkaisuista tekemättömiin hetkiin ja mielikuvitusleikeistä on helpottamaan heitä joskus tulevaisuudessa, kun tulee aikuisten oikeesti vaikeita hetkiä elämässä. He kokevat tylsyyttä ja kun arki ei olekaan aina niin kivaa, niin josko sieltä takataskusta vetäisi silloin näillä lapsuuden ongelmanratkaisu- ja mielikuvistusleikki taidoilla sen edes hitusen helpomman arjen itselleen?
Mielikuvitusleikkejä ja askarteluiloa syksyyn ja muistetaan jokainen perhe tyylillään!
Terkuin, Ninna, Salliva isosisko ke 23.10.2019
Kommentit
Lähetä kommentti