Äiti, vaimo, tytär, sisko ja täti...arjen eri roolit!

Tämän viikon blogi-kirjoitus käsittelee naisen eri rooleja arjessa.
Miten nämä eri roolit vaikuttavat mm. arjessa jaksamiseen? Mikä on näiden roolien tärkeysjärjestys elämässä? Miten itse voit vaikuttaa näiden roolien pysymiseen elämässäsi tasapainossa. Itse olen ollut tytär ja sisko vuodesta 1977 lähtien, tädiksi tulin ensimmäisen kerran vuonna 1994 ja heti samalla kummitädiksi, jee!. Vaimoksi tulin ensimmäisen kerran vuonna 2004, mutta se vaimona olo päättyi vuonna 2009. Äidiksi tulin vuonna 2011 ja toisen kerran vaimoksi vasta tänä vuonna eli 2019.

Tärkeimmät roolit arjessa ovat olla äiti ja vaimo. En havittele mitään vuoden äiti titteliä. Haluan elää ihan tavallista arkea perheeni kanssa. Pientä mukavaa elämää pienellä paikkakunnalla. Arkeemme lasten synnyttyä on kuulunut tietyt rutiinit; ruokailut tasaisessa rytmissä, yhdessäolot, ulkoilut, pelit ja leikit, vierailut eri paikoissa (mutta ei montaa käyntiä samana päivänä), lepohetket ja riittävät yöunet.  Tämä uniasia on ollut toki kaikkea muuta kui riittävää lasten syntymän jälkeen, mutta pari viime vuotta olen ehkä nukkunut aiempien vuosien univelkoja pois tai ainakin nyt tuntuu että nukun jälleen riittävästi.

Tärkeimpiä onnen hetkiä äidin roolissa koen nykyisin, kun olen paikalla ja läsnä kuuntelemassa kun koululainen, eskarilainen ja päikkyläinen haluavat kertoa päivästään silmät tuikkien. Vauvojen ja taapereiden kanssa aikanaan onnen hetket olivat taas jotain muuta. On tärkeää kuitenkin osata nähdä ne onnen hetket omassa arjessa. Ei kannata kuunnella liikaa muita tai katsoa somesta muiden kuulumisia, koska parhaat hetket ovat siinä sinulla edessäsi kun olet ajassa läsnä. Olen äidin roolissa huomannut, että onnen hetket äitinä eivät ole samoja vuodesta toiseen, vaan muuttuvat lasten kasvaessa. En halua myöhemmin haikailla näitä aikoja pienten lasten äitinä takaisin, koska olen elänyt ne hetket tässä ja nyt.

Vaimon rooli on myös tärkeä elämässäni ja se on vaikea sanoa oikeastaan kumpi rooli on tärkeämpi äidin vai vaimon rooli? Vaimon rooli voi toki loppua koska vaan, mutta äidin rooli ei lopu oikeastaan koskaan. Äidin rooli on tällä hetkellä keskiössä siinä mielessä, että lapset ovat pieniä ja paljon kotona. Vaimon roolista tahdon pitää hyvää huolta, koska mitä sitten, kun lapset ovat aikuisia ja omillaan? En halua kokea, että olemme mieheni kanssa eläneet vain lapsille ja jätetty parisuhde kulkemaan omaa rataa siinä sivussa. Minulle kauniita sanoja tärkeämpää ovat ne arjen valinnat, mitä mieheni perheen hyväksi tekee ja tunne, että mieheni on yhtä sitoutunut pikkulapsi arkeen kuin minä.

No miten sitten aika riittää näihin muihin kolmeen rooliin. Tai jos tarkemmin asiaa katsoo, niin nämä kolme muuta roolia eivät ole ihan jokapäiväisessä arjessa läsnä niin voimakkaasti kun äidin ja vaimon roolit ja näin minusta pitää asia ollakin.  Tyttären, siskon ja tädin roolit ovat toki tärkeitä, mutta ovat omissa mittasuhteissa elämässä. Varsinkin tyttären roolista saa helposti itselleen kehitettyä huonon omantunnon, jos ja kun joutuu jättämään arjen vilskeessä tyttären  roolin vähemmälle. Se on enemmän kyllä mun omassa päässä se huono omatunto, kukaan ei ole minulle siitä sanonut, että pitäisi riittää siihenkin rooliin enemmän.

Siskon rooli arjessa tulee nykyisin vahvimmin esille, kun yritän pitää isoveljeni ajantasalla vanhempiemme arjen asioista. Toki se on luonnollista, kun asun samassa kunnassa vanhempieni kanssa, että minä kuulen heidän realistisimman version arjesta. Yritän sitten välillä jakaa tätä tietoa veljille eteenpäin. Yleensä nähdään veljieni kanssa jonkun lapsen synttäreillä, vanhempieni kesämökillä tai sukujuhlissa. Soitamme toisille yleensä vain silloin, jos on jotain asiaa.Onneksi niitä asioita on edes välillä;-)

 

Täti minä olen veljieni yhteensä kymmenelle lapselle, joista osa on jo omillaan asuvia nuoria aikuisia. Olemme mieheni kanssa pyytäneet veljieni lapsia meidän lasten kummeiksi, jolloin toivottavasti yhteydenpito heidän välillään säilyy. Harmi juttu, että meillä ei ole kuin kolme lasta, kun kaikkia veljieni lapsia ei ehditty pyytää kummeiksi. Hienoja nuoria aikuisia ja lapsia ovat nämä lastemme serkut, joille minä olen täti ja yhteyttä pidetään jokaisen arjen puitteissa. En tyttären, siskon ja tädin rooleista halua ottaa mitään lisästressiä arkeen. Aina kun nähdään lähipiirin kanssa, niin on tunne, että voi vitsi, nähtäisiinpä useammin (en tiedä, onko tunne molemminpuolinen;-)), mutta sitten toisaalta hieno juttu kun näinkin nähdään.

Onneksi arjen jaksamiseen eri rooleissa saan tukea rakkaalta ystävältä, naiselta, sukulaiselta. Olen hyvin onnekas kun minulla on tämä oman elämäni mentori, jonka kanssa voin jutella puhelimessa arjen asioista, elämän arvoista ja siitä mikä lopulta elämässä on tärkeintä.

Mikä sinun mielestä elämässä on lopulta tärkeintä, istu hetkeksi ja mieti asiaa! 

Terkuin, Ninna, Salliva isosisko ke 6.11.2019