Kuka lapsista pääsee äidin kanssa kaksin huvipuistoon?
Tämän viikon blogikirjoitukseen sain idean, kun Lempäälän yrittäjien pikkujouluja vietetään parin viikon päästä paikallisessa sisähuvipuistossa. Yrittäjän lisäksi mukaan voi ottaa toisen kaveriksi ja he pääsevät tilaisuuden lopuksi testaamaan huvipuiston laitteita. Valinta meidän perheessä oli selvä, koska nyt oli esikoisen vuoro päästä äidin kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa.
Keskimmäinen lapsista oli muutama viikko sitten äidin mukana yhden työpäivän ajan, kun vietettiin valtakunnallista -lapsi mukaan töihin päivää. Samana päivänä nuorimmainen oli mieheni mukana hänen työpaikallaan. Ollaan tämä syksy vietetty kotipäiviä nuorimmaisen kanssa aina alkuviikosta pari päivää, jolloin vietetään yhdessä tyttöjen aikaa. Keskimmäisen lapsen kaverisynttäreitä (täytti 6 vee kyllä jo heinäkuussa) vietettiin puolestaan muutaman kaverin kera pari viikkoa sitten myös sisähuvipuistossa.
No kyllähän siitä pientä nurinaa tuli kahdelta pienimmältä lapselta, kun kerroin, että mentäisiin esikoisen kanssa kaksin huvipuistoon. Että äidillä on työn puolesta siellä tilaisuus, jonne voin ottaa mukaan vain yhden teistä. Selkeiden perustelujen jälkeen pienemmät ymmärsivät, että nyt oli esikoisen vuoro ja nurinat loppuivat. Lupasin myös viedä pienet sisarukset joululomalla huvipuistoon, kun esikoinen puolestaan lähtee serkkupojan perheen luokse silloin. Menikö asian ymmärrys sitten vuorottelun vai lahjonnan piikkiin, niin tässäkin lupauksessa on pääasia että äiti sen lupauksen pitää.
Pointti tässä ajatuksessa on, että jokainen kolmesta lapsesta kokee, että hän saa vuorollaan haluamansa. Ja että niitä kahdenkeskisiä hetkiä on jokaisella lapsella tasapuolisesti. Jokainen lapsi meillä on vähän eri luonteinen, minkälaista huomiota ja tekemistä isän ja äidin kanssa hän kaipaa. Pääasia kuitenkin on, että jokaista kuunnellaan ja hän saa välillä spesiaaliaikaa yhden vanhemman kanssa. Pidän sitä erittäin tärkeänä lapsen kannalta, koska hän saa hetken aikaa olla oma itsensä ja tuoda omia asioita keskusteluun ja sen jakamattoman huomion yhdeltä vanhemmalta. Näissä hetkissä pitää myös minun vanhempana olla lapsen arvoinen ja olla siinä hetkessä läsnä lapselle.
Olen huomannut, että näiden hetkien aikana saa erilaisen keskusteluyhteyden lapseen. Tuntuu, että esikoinen tulee jotenkin vanhemmaksi, kun ei ole pienten sisarusten ympäröimänä ja ei tarvitse kilpailla. Keskimmäinen lapsista kyselee yleensäkin kiperiä kysymyksiä maailman menosta. Hän jotenkin vielä kaksin minun kanssa pohtii kokemiaan asioita vielä enemmän ja kertoo vielä avoimmin omista asioistaan. Pienin lapsista on eniten tällä hetkellä kaksin minun kanssa kotipäivien vuoksi, jolloin hän puhuu avoimesti, kuinka ikävä hänellä on äitiä, kun olen esim. iltaisin opettamassa. Toisessa lauseessa hän sitten kyselee, että koska ne pojat tulevat jo koulusta kotiin? Eniten hän taitaa kotipäivinä odottaa, että isoveljet palaavat koulusta ja hän pääsee varsinkin keskimmäisen pojan kanssa leikkimään...Mutta kertoo myös tunteistaan, joka on tärkeää osata sanoittaa.
Toisinaan yhden lapsen spesiaaliaika useamman lapsen perheessä voi olla isovanhempien tai isovanhemman tai muun läheisen kanssa vietetty aika. Yksi lapsista menee isovanhemmille päiväksi tai pariksi ja saa siellä isovanhempien jakamattoman huomion. Tämä asetelma muuttaa myös kotiin jäävien kahden muun lapsen keskinäistä dynamiikkaa. Silloin usein esimerkiksi esikoiselle tulee erilainen rooli suhteessa pikkusiskoon eli hän esim. keskittyneesti opettaa pikkusiskolle jotakin siskoa kiinnostavaa asiaa. Tämä tapahtuu vain silloin, kun keskimmäinen poika on muualla. Jänniä huomioita arjesta?
Tulevaisuudessa tätä pakkaa tasapuolisuudesta värittää varmasti se, että äidin ja isän mielenkiinnon kohteet ovat osittain erilaisia. Samoin myös lapset ovat omia persoonia, joilla on eri kiinnostuksen kohteet. Saattaa olla, että ne samoista asioista enemmän kiinnostuneet tekevät enemmän yhdessä asioita, en teidä? Minusta tämäkin on ok, kunhan jokaisella perheestä on hyvä olla, mielekästä yhteistä tekemistä ainakin toisen vanhemman kanssa ja että edes jollain tasolla lapset kertovat asioistaan meille vanhemmille myös tulevaisuudessa.
Tulevaisuus näyttää, miten asiat lutviutuu, näillä tiedoilla mennään tällä hetkellä. Isän kanssa lähdetään ehkä herkemmin rallireissuihin ja äidin kanssa Vain Elämää konsertteihin? Tai voi kai ne mennä toisinpäinkin?
Keskimmäinen lapsista oli muutama viikko sitten äidin mukana yhden työpäivän ajan, kun vietettiin valtakunnallista -lapsi mukaan töihin päivää. Samana päivänä nuorimmainen oli mieheni mukana hänen työpaikallaan. Ollaan tämä syksy vietetty kotipäiviä nuorimmaisen kanssa aina alkuviikosta pari päivää, jolloin vietetään yhdessä tyttöjen aikaa. Keskimmäisen lapsen kaverisynttäreitä (täytti 6 vee kyllä jo heinäkuussa) vietettiin puolestaan muutaman kaverin kera pari viikkoa sitten myös sisähuvipuistossa.
No kyllähän siitä pientä nurinaa tuli kahdelta pienimmältä lapselta, kun kerroin, että mentäisiin esikoisen kanssa kaksin huvipuistoon. Että äidillä on työn puolesta siellä tilaisuus, jonne voin ottaa mukaan vain yhden teistä. Selkeiden perustelujen jälkeen pienemmät ymmärsivät, että nyt oli esikoisen vuoro ja nurinat loppuivat. Lupasin myös viedä pienet sisarukset joululomalla huvipuistoon, kun esikoinen puolestaan lähtee serkkupojan perheen luokse silloin. Menikö asian ymmärrys sitten vuorottelun vai lahjonnan piikkiin, niin tässäkin lupauksessa on pääasia että äiti sen lupauksen pitää.
Pointti tässä ajatuksessa on, että jokainen kolmesta lapsesta kokee, että hän saa vuorollaan haluamansa. Ja että niitä kahdenkeskisiä hetkiä on jokaisella lapsella tasapuolisesti. Jokainen lapsi meillä on vähän eri luonteinen, minkälaista huomiota ja tekemistä isän ja äidin kanssa hän kaipaa. Pääasia kuitenkin on, että jokaista kuunnellaan ja hän saa välillä spesiaaliaikaa yhden vanhemman kanssa. Pidän sitä erittäin tärkeänä lapsen kannalta, koska hän saa hetken aikaa olla oma itsensä ja tuoda omia asioita keskusteluun ja sen jakamattoman huomion yhdeltä vanhemmalta. Näissä hetkissä pitää myös minun vanhempana olla lapsen arvoinen ja olla siinä hetkessä läsnä lapselle.
Olen huomannut, että näiden hetkien aikana saa erilaisen keskusteluyhteyden lapseen. Tuntuu, että esikoinen tulee jotenkin vanhemmaksi, kun ei ole pienten sisarusten ympäröimänä ja ei tarvitse kilpailla. Keskimmäinen lapsista kyselee yleensäkin kiperiä kysymyksiä maailman menosta. Hän jotenkin vielä kaksin minun kanssa pohtii kokemiaan asioita vielä enemmän ja kertoo vielä avoimmin omista asioistaan. Pienin lapsista on eniten tällä hetkellä kaksin minun kanssa kotipäivien vuoksi, jolloin hän puhuu avoimesti, kuinka ikävä hänellä on äitiä, kun olen esim. iltaisin opettamassa. Toisessa lauseessa hän sitten kyselee, että koska ne pojat tulevat jo koulusta kotiin? Eniten hän taitaa kotipäivinä odottaa, että isoveljet palaavat koulusta ja hän pääsee varsinkin keskimmäisen pojan kanssa leikkimään...Mutta kertoo myös tunteistaan, joka on tärkeää osata sanoittaa.
Toisinaan yhden lapsen spesiaaliaika useamman lapsen perheessä voi olla isovanhempien tai isovanhemman tai muun läheisen kanssa vietetty aika. Yksi lapsista menee isovanhemmille päiväksi tai pariksi ja saa siellä isovanhempien jakamattoman huomion. Tämä asetelma muuttaa myös kotiin jäävien kahden muun lapsen keskinäistä dynamiikkaa. Silloin usein esimerkiksi esikoiselle tulee erilainen rooli suhteessa pikkusiskoon eli hän esim. keskittyneesti opettaa pikkusiskolle jotakin siskoa kiinnostavaa asiaa. Tämä tapahtuu vain silloin, kun keskimmäinen poika on muualla. Jänniä huomioita arjesta?
Tulevaisuudessa tätä pakkaa tasapuolisuudesta värittää varmasti se, että äidin ja isän mielenkiinnon kohteet ovat osittain erilaisia. Samoin myös lapset ovat omia persoonia, joilla on eri kiinnostuksen kohteet. Saattaa olla, että ne samoista asioista enemmän kiinnostuneet tekevät enemmän yhdessä asioita, en teidä? Minusta tämäkin on ok, kunhan jokaisella perheestä on hyvä olla, mielekästä yhteistä tekemistä ainakin toisen vanhemman kanssa ja että edes jollain tasolla lapset kertovat asioistaan meille vanhemmille myös tulevaisuudessa.
Tulevaisuus näyttää, miten asiat lutviutuu, näillä tiedoilla mennään tällä hetkellä. Isän kanssa lähdetään ehkä herkemmin rallireissuihin ja äidin kanssa Vain Elämää konsertteihin? Tai voi kai ne mennä toisinpäinkin?
Tasapuolisuus, omat persoonat esiin ja ole läsnä lapselle - toimivat asiassa kuin asiassa!
Joulun odotusta jokaiselle!
Terkuin, Ninna, Salliva isosisko 4.12.2019
Kommentit
Lähetä kommentti