Elä omannäköistä elämää, mitä se on?
Meillä vietettiin viikonloppuna esikoisen 9-vuotis synttäreitä ja mieheni teki päivänsankarista kuvakollaasin esikoisen elämänvaiheista. Lasten vauva-ajan valokuvista ja videoista huomaa, miten hurjaa vauhtia aika menee eteenpäin. Viime joulukuussa tuli 10 vuotta siitä, kun tapasin nykyisen mieheni ja lasteni isän. Ehdin olla 3 viikkoa sinkkuna, kunnes kohtasin Tampereella yöpalalla pizzeriassa kiinnostavan miehen, enkä kävellyt onneni ohitse. Edettiin aika haipakkaa vauhtia pizzeria yöstä yhteisen katon alle Lempäälään ja kahden hengen taloudesta kolmeksi. Mun tosin piti elää elämäni sinkkukesää Tampereen terasseilla kierrellen, kun kerrankin asuin niin lähellä keskustaa. On tätä ajatusta monesti yhdessä mieheni kanssa naurettu jälkikäteen, nooh elämä vei toisin ja hyvä niin. Molemmat olimme aikaisemman elämän opettamina hyvin tietoisia siitä, mitä haluamme elämältä emmekä pitäneet tiettyjä “tutustumisaikoja” niin merkityksellisinä, koska yhteiselo tuntui hyvältä.
Näin jälkikäteen olemme asiasta jutelleet, että olihan tämä nopea eteneminen toisaalta iso riski, että tutustumme vielä toisiimme kun samaan aikaan opettelemme uutta roolia äitinä ja isänä. Meillä mieheni kanssa kaikki oli alusta asti kovin luonnollista ja oli samat arvot ja olimme ns. nähneet maailmaa. Yritimme pitää asiat helppoina ja yksinkertaisina, koska molemmat tiesimme, että kyllä elämä tuo omat vaikeutensa asioihin, joten ei kannata käyttää energiaa pienten ja merkityksettömien asioiden vatvomiseen. Edelleen nyt kolmen lapsen vanhempina voi meidän tekemisistä ja ehkä enemmän tekemättä jättämisistä aistia menneisyyden eletyn elämän. Esim. valitsemme suht tarkkaan mihin nykyisin aikamme kodin ulkopuolella käytämme. Nyt pienten lasten vanhempina ja näillä elämänkokemuksilla osaamme paremmin nauttia elämästä tässä ja nyt.
Minulla oli myös vahva tunne siitä, että haluan olla kotona lapsen kanssa kauemmin kuin 10 kuukautta. Tämä asia puhuttiin mieheni kanssa jo ennen kuin tulin raskaaksi, koska se oli itselleni niin tärkeä asia. Onneksi mieheni oli asiasta samaa mieltä ja mottona on siitä asti ollut: “Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.” No tästä saisi kirjoitettua ihan oman blogikirjoituksen, mutta jääköön se nyt vain mainitsemisen asteelle. Esikoisen jälkeen menin takaisin töihin kun poika oli 2 vuotta. Ja ekana päivänä töissä kahvihuoneessa minulle sanoi eräs kollega, että: “Ai, sä tulit jo takaisin töihin, olitko sä pois jotain vuoden?” Olin ollut 2 vuotta pois töistä ja tuntui palatessa, että en olisi ollut päivääkään sieltä pois.
Varmasti edellä mainittu kokemus vahvisti sitä ajatusta, että toisen lapsen syntymän jälkeen minulla ei olisi kiire takaisin työpaikalle, että lapset ovat vain kerran pieniä ja olisin kotona ns. täydet kolme vuotta. Sitten perheeseen syntyi vuonna 2015 vielä kolmas vauva ja aloin vielä syvällisemmin miettimään vaihtoehtoja työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Vuonna 2016 sain sitten kuningasidean ryhtyä yrittäjäksi ja ryhdyin ravitsemusasiantuntijana hyödyntämään kahta koulutustani eli yliopistotutkintoa ja ammattikorkeakoulututkintoa, enkä lopulta enää palannut vakituiseen työpaikkaani.
Helppoa arkea saa toki aina välillä hakea, sen tietää jokainen lapsiperheen vanhempi. Tulotaso ei itselläni ole vakaa eikä järin suuri, mutta silloin vaikeina hetkinä yritän muistaa aina sen ydinjutun, miksi ryhdyin silloin vuonna 2016 yrittäjäksi? Nyt lasten ollessa vielä noin pieniä on minun ja meidän perheen ratkaisut omannäköisestä elämästä osoittautunut hyviksi valinnoiksi ja näillä mennään arkea eteenpäin. Onneksi en osaa ajatella elämää kovin pitkälle eteenpäin, koska muuttuvia tekijöitä elämän suhteen on niin runsaasti. En usko itse niihin liian tarkkoihin suunnitelmiin tulevaisuudesta ja se kai pääpointti olisi, että itse niihin uskoisi? Jos alan miettiä liian tarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta, niin aina tulee lopulta yksi lause vastaan: “kun sitäkään ei voi tietää.” Epätarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta kyllä harrastan, mutta ne ovat nykyistä arkea lähinnä rauhoittavia suuntaviivoja, jotka ovat muotoiltavissa sitten tarvittaessa uudelleen.
Minkälaista on se omannäköinen elämä, en voi antaa siihen vastauksia. Aikaa arjessa yleensä löytyy niihin itselle tärkeisiin asioihin. Mihin sinulla riittää nykyisessä arjessa aikaa on paljon sinun omista valinnoista kiinni. Mitä sinä pidät elämässäsi tärkeänä, näkyy toivottavasti arjessa tekoina, ei vain kauniina sanoina. Kannusta jokaista elämään sitä omannäköistä elämää, mitä se sitten sinulle tarkoittaa. Eikä kenelläkään toisella ole sanomista, minkälaista sen pitäisi olla. Toki eletään lain suomissa rajoissa ja jokaisella saa olla mielipiteensä, se on taas toinen juttu kuka mitäkin uskoo ja kuuntelee!
Luota itseesi, niin se on jo iso askel omannäköiseen elämään!
Terkuin, Ninna, Salliva isosisko ke 12.2.2020
Näin jälkikäteen olemme asiasta jutelleet, että olihan tämä nopea eteneminen toisaalta iso riski, että tutustumme vielä toisiimme kun samaan aikaan opettelemme uutta roolia äitinä ja isänä. Meillä mieheni kanssa kaikki oli alusta asti kovin luonnollista ja oli samat arvot ja olimme ns. nähneet maailmaa. Yritimme pitää asiat helppoina ja yksinkertaisina, koska molemmat tiesimme, että kyllä elämä tuo omat vaikeutensa asioihin, joten ei kannata käyttää energiaa pienten ja merkityksettömien asioiden vatvomiseen. Edelleen nyt kolmen lapsen vanhempina voi meidän tekemisistä ja ehkä enemmän tekemättä jättämisistä aistia menneisyyden eletyn elämän. Esim. valitsemme suht tarkkaan mihin nykyisin aikamme kodin ulkopuolella käytämme. Nyt pienten lasten vanhempina ja näillä elämänkokemuksilla osaamme paremmin nauttia elämästä tässä ja nyt.
Minulla oli myös vahva tunne siitä, että haluan olla kotona lapsen kanssa kauemmin kuin 10 kuukautta. Tämä asia puhuttiin mieheni kanssa jo ennen kuin tulin raskaaksi, koska se oli itselleni niin tärkeä asia. Onneksi mieheni oli asiasta samaa mieltä ja mottona on siitä asti ollut: “Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.” No tästä saisi kirjoitettua ihan oman blogikirjoituksen, mutta jääköön se nyt vain mainitsemisen asteelle. Esikoisen jälkeen menin takaisin töihin kun poika oli 2 vuotta. Ja ekana päivänä töissä kahvihuoneessa minulle sanoi eräs kollega, että: “Ai, sä tulit jo takaisin töihin, olitko sä pois jotain vuoden?” Olin ollut 2 vuotta pois töistä ja tuntui palatessa, että en olisi ollut päivääkään sieltä pois.
Varmasti edellä mainittu kokemus vahvisti sitä ajatusta, että toisen lapsen syntymän jälkeen minulla ei olisi kiire takaisin työpaikalle, että lapset ovat vain kerran pieniä ja olisin kotona ns. täydet kolme vuotta. Sitten perheeseen syntyi vuonna 2015 vielä kolmas vauva ja aloin vielä syvällisemmin miettimään vaihtoehtoja työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Vuonna 2016 sain sitten kuningasidean ryhtyä yrittäjäksi ja ryhdyin ravitsemusasiantuntijana hyödyntämään kahta koulutustani eli yliopistotutkintoa ja ammattikorkeakoulututkintoa, enkä lopulta enää palannut vakituiseen työpaikkaani.
Helppoa arkea saa toki aina välillä hakea, sen tietää jokainen lapsiperheen vanhempi. Tulotaso ei itselläni ole vakaa eikä järin suuri, mutta silloin vaikeina hetkinä yritän muistaa aina sen ydinjutun, miksi ryhdyin silloin vuonna 2016 yrittäjäksi? Nyt lasten ollessa vielä noin pieniä on minun ja meidän perheen ratkaisut omannäköisestä elämästä osoittautunut hyviksi valinnoiksi ja näillä mennään arkea eteenpäin. Onneksi en osaa ajatella elämää kovin pitkälle eteenpäin, koska muuttuvia tekijöitä elämän suhteen on niin runsaasti. En usko itse niihin liian tarkkoihin suunnitelmiin tulevaisuudesta ja se kai pääpointti olisi, että itse niihin uskoisi? Jos alan miettiä liian tarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta, niin aina tulee lopulta yksi lause vastaan: “kun sitäkään ei voi tietää.” Epätarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta kyllä harrastan, mutta ne ovat nykyistä arkea lähinnä rauhoittavia suuntaviivoja, jotka ovat muotoiltavissa sitten tarvittaessa uudelleen.
Minkälaista on se omannäköinen elämä, en voi antaa siihen vastauksia. Aikaa arjessa yleensä löytyy niihin itselle tärkeisiin asioihin. Mihin sinulla riittää nykyisessä arjessa aikaa on paljon sinun omista valinnoista kiinni. Mitä sinä pidät elämässäsi tärkeänä, näkyy toivottavasti arjessa tekoina, ei vain kauniina sanoina. Kannusta jokaista elämään sitä omannäköistä elämää, mitä se sitten sinulle tarkoittaa. Eikä kenelläkään toisella ole sanomista, minkälaista sen pitäisi olla. Toki eletään lain suomissa rajoissa ja jokaisella saa olla mielipiteensä, se on taas toinen juttu kuka mitäkin uskoo ja kuuntelee!
Luota itseesi, niin se on jo iso askel omannäköiseen elämään!
Terkuin, Ninna, Salliva isosisko ke 12.2.2020
Kommentit
Lähetä kommentti