Äidin terve itsekkyys, mitä se on?

Salliva ruokavaliosta tehtiin lehtijuttu viime Luontaisterveys -lehden numeroon ja siinä haastattelija Merja Kiviluoma kysyi minun oman jaksamisen peruspilareita ja kun asioita pysähtyy miettimään ja kirjoittaa paperille niistä tulee jotenkin paljon konkreettisempia kuin että niitä vain omassa mielessä pyörittelee. Sanoin haastattelussakin, että on tärkeää arvostaa omaa jaksamista ja pitää siitä huolta joka elämänvaiheessa, jotta uupumus ja stressi eivät saa elämästä otetta. Totean usein, että jos itse en voi hyvin, en voi antaa parisuhteelle tai lapsillekaan juuri mitään.

Tässä kolmen lapsen äitinä omaa jaksamista tukeviin asioihin käytettävä aika viikossa on erittäin rajallista. Aika on käytettävä silloin tehokkaasti ja mielekkäästi, jotta saa tekemistään apuja arjen jaksamiseen. Minusta tällä hetkellä tärkein asia äidin sen kuuluisan oman ajan toteutuksessa on se, että tekeminen tai mikä asia se nyt onkaan tuottaa virkeän mielen. Ei ole yksi suoritus lisää päivään vaan itselleni tulee asiasta hyvä mieli. Mielen hyvinvointi ainakin itselläni on korostunut entisestään iän ja perheen karttuessa.

Se mikä tai mitkä asiat lisäävät itselläni mielen hyvinvointia ovat kovin yksilöllisiä eli samat asiat eivät tuota mielihyvää välttämättä sinulle. Itselläni kolmen lapsen myötä ne virkeää tai hyvää mieltä tuottavat omat hetket ja asiat ovat pieniä ja arkisia ja on tartuttava usein hetkeen, kun sellainen on tarjolla. Tämä ei välttämättä onnistu myöskään kaikilta, mutta olen tässä itse harjaantunut vuosien varrella.

Esimerkiksi edellisviikon lauantaina nuorin lapsista oli mennyt päiväksi mummin ja ukin luokse ex tempore ja keskimmäisen viennistä kaverin luokse leikkimään oli jo sovittu aiemmin viikolla. Vanhin lapsista oli mieheni kanssa kotona. Kun olin vienyt keskimmäisen lapsen kyläpaikkaan niin minut valtasi suunnaton vapauden tunne…”Hei mä menenkin kaupan yhteydessä hieman kiertelemään Ideaparkin kauppoihin ja käyn matkalla vielä pitkästä aikaa kirpparilla.” Siis mulla olikin yht´äkkiä maksimaaliset kaksi tuntia omaa aikaa. Ehkä tämän mielihyvää tuottavan hetkisen syntyminen oli tässä se paras juttu ja lisäsi sitä hyvää mieltä päivään. Laitoin hyvän musiikin soimaan ja ajoin hymyssä suin kauppakeskukseen. Elämän pieniä iloja...

Toisaalta olen näiden äidin omien hetkien kanssa sitä mieltä, että niitä ei kukaan tule sinulle tarjoamaan. Eli äidin pitää ne hetket itse ottaa. Yleensä, jos haluan lähteä vaikka kävelylenkille yksin tai ystävän kanssa, niin se aika pitää vain ottaa itselle ja lähteä kotoa hetkeksi pois. Ei siihen välttämättä saa perheeltä lähtöfanfaaria, mutta se äidin jaksamisen tärkeys koituu lopulta koko perheen eduksi. Toki miehen pitää tämä yhtälö myös ymmärtää, mutta meidän parisuhteessa tässä toteutuu tasapuolisuus vaikka tekemämme asiat oman jaksamisen hyväksi eroavat toisistaan. Välillä sitä on tullut lähdettyä huono omatunto lähtemisestä vaikka pilatekseen tai kävelylenkille, mutta se tunne pitää vain joskus kestää. En tarkoita lähteä riidoissa puolison kanssa omiin menoihin vaan huonon omantunnon kanssa siitä, että lapsi olisikin halunnut juuri silloin tehdä kanssasi legoja tai pyykit piti viikata tai tiskit laittaa.

Itsellä on kovin vähän niitä omia hetkiä viikossa työn lisäksi, joka ei aina tuota valitettavasti sitä hyvää mieltä ja pelkkää virkeyttä. Olen silti yrittänyt tehdä kaikissa lasten vaiheissa jotakin, edes pienen pientä oman hyvinvoinnin eteen. On se sitten liikuntaa tai muuta henkisen hyvinvoinnin ylläpitoa. Tällä hetkellä hyvää mieltä tuottavat myös minilomat miehen kanssa, jota juuri viime viikonloppuna viimeksi vietimme ja sitä ennen n. kolme kuukautta sitten. Sekin on äidin tervettä itsekkyyyttä, että lähtee lasten isän kanssa johonkin oleilemaan ja vie lapset hoitoon. Se on hyvää panostusta parisuhteeseen…

Äidin terve itsekkyys voi mennä helposti myös mönkään, jos se suuntautuu pelkkään itsekkyyteen tai jos ei ole yhtään itseään arvostava ja ei omaksu lainkaan tervettä itsekkyyttä. Molemmista tuloksena voi olla väsyminen, jopa uupuminen ja kiukustuminen, negatiiviset ajatukset, joista eivät mitkään ole hyväksi äidille tai perheelle. Tasapaino ravinnon, levon, liikkeen (liikunnan) ja virkeän mielen osalta olisi erittäin tärkeää omaksua. 

Hetken sitä jaksaa erilaista tasapainoilua oman arjen hallinnan välillä, mutta ennemmin tai myöhemmin olisi hyvä pysähtyä miettimään mitä itseltä, perheeltä ja elämältä haluaa? Yrittää löytää se teidän perheen jokaista perheenjäsentä sopivasti miellyttävä yhdistelmä. Kompromissejakin varmasti tarvitaan, mutta älä suostu olemaan aina sen kompromissin kohteena. Niitä seurauksia saat äitinä sitten korjata kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Vaikuta arkeesi tässä ja nyt!

Näillä mietteillä mieltä virkistävää keskiviikon jatkoa!

Terveisin, Ninna, Salliva isosisko ke 11.3.2020

www.salliva.fi