Kotikoulupäivä: Miten menee niinku omasta mielestä?
Ajattelin kertoa kotikoulupäivän kulusta meidän perheen lapsilla ja itsellä. Yritän parhaani mukaan toimia opettajana ja luoda uudesta arjesta edes jotenkuten mielekästä kaikille. Olin suunnitellut mielessäni, että kotikoulupäiviin pitää saada tietty rytmitys, jotta lapset tietävät mistä koulupäivät koostuvat. Suunnitelmallisuus jotenkin rauhoittaa sekä lapsia ja minua tai niin ainakin toivon. Ensimmäisenä päivänä tajusin, että ei riitä pelkkä suunnitelma vaan minun pitää tehdä myös omassa päässä tietty "järjestely". Eli olen arkisin aamupäivän yhdeksästä yhteen lasten kanssa kotikoulupäivän ajan. Iltapäivällä tekisin sitten kolmen tunnin ajan omia töitä yrittäjänä ja ilta voisi olla sitten jälleen yhdessäoloa tai mitä milloinkin. Viikonloput ajattelin pitää vapaana omista töistä ja siivota kotona paikkoja, jotka ovat jääneet arjessa tekemättä. Keittön kaapit ja laatikostot mm. ja vaatehuoneet jne...
Nooh tässä toisena viikkona kotikoulua käyneenä ja yksi viikonloppukin takana ei mennyt ihan täysin suunnitelmien mukaan. Jotenkin eka viikko kotikoulua vei omia voimia niin, että en saanut viikonloppuna mitään siivouksia aikaiseksi. Lohdutin itseäni sillä, että ehkä tästä kotona olosta tulee koko kevään mittainen, niin ehdin kyllä tehdä noita siivoushommia joku toinen viikonloppu. Täytyy antaa itsellekin aikaa tottua uuteen arkeen...
Jotenkin sitä haluaa luoda lapsille mahdollisimman hyvän arjen tässä uudessa tilanteessa, mutta kyllä sitä kaipaa päiviin myös sitä omaa työntekoa tai onko se sitten sitä oman ajan kaipuuta? Aloin kehittämään tässä uudessa tilanteessa Sallivan uutta verkkokurssia ruoanvalmistukseen liittyen. Olin kurssia jo miettinyt aiemmin, mutta tämä kotikoulussa toimiminen sai vauhtia uuteen verkkokurssiin. Mietin, miten voin omalla osaamisella auttaa muita kotikoulua pitäviä vanhempia ruoanlaiton saralla? Verkkokurssin rakentaminen tässä uuden arjen keskellä toki on riskialtista, koska uuden luominen vie vähintään koko ajan ajatuksissa mukaansa. Haluan tehdä perheen ruoanlaittajalle toimivan paketin, joka helpottaa muuttuneessa arjessa.
Kotikoulupäivän pitämistä itsellä helpottaa toisaalta se, että lapset ovat vielä näin pieniä. Tokaluokkalaisen ja eskarilaisen tehtävät ovat melko lyhyitä ja onneksi kevättä mennään jo näin pitkällä, että paljon on jo opittu tämän vuoden koulujutuista. Koulupäivinä voidaan keskittyä myös arkisiin kodin juttuihin tai leipoa yhdessä ja katsoa luonto-ohjelmia. Kotitehtävinä tokaluokkalaisella on ollut myös perus arjen taitojen hiomista, kuten pedin petaaminen, ruokapöydän kattamista ja omien jälkien siivoamista.
Kotikoulupäivä yritetään aloittaa aina ysin aikoihin, jolloin on ohjelmassa tokaluokkalaisella koulusta annettuja tehtäviä, joita hän voi rauhassa tehdä keittiönpöydällä, koska perheen isä tekee etätöitä esikoisen huoneessa. Aloitamme pienempien päivän joko eskarilaisen tehtävillä tai sitten olen lukenut kahdelle pienemmälle toisessa huoneessa kirjaa, jotta kaikki saisivat rauhan tehdä tehtäviään. Kympin aikoihin olemme lähteneet kotikoulusta ulkoilemaan omalle pihalle. Tänään keskiviikona tehtiin niin, että tehtävät ja siihen liittyvä kauppaleikki kesti ruokailuun asti, niin lähdimme pyörillä puistoon ruoan jälkeen. Eli joustoa rutiinien lisäksi...
Tämä kuulostaa kovin auvoiselta, mutta kyllä päiviin on mahtunut jos jonkinlaista säätöä. Yksi aamupäivä päikkyläinen heitti eteiseen selälleen, kun kuuli, että ei pääse enää mummin ja ukin luokse koronan takia. Pojat miekkailevat osuvasti tai vievät itse rakentamistaan ulkokodeista vähän väliä toiselta tavaroita ja toinen tulee kielimään toisen tekemisistä. Siis ihan normisettiä lapsiperheen arjessa...Itsellä menee eniten hermo kotikoulupäivän aikana, kun pojat kielloista huolimatta säheltävät keskenään tai väittelevät jostain niin epäoleellisesta, että oksat pois. Toisaalta nyt kun niitä asioita kirjoittaa tänne tekstiin, niin kuulostavat aika pieniltä ja mitättömiltä, jos katsoo asiaa vähän laajemmassa mittakaavassa. Mutta siinä arjen hetkessä ei jaksa koko aikaa olla ymmärtäväinen ja haluaisi, että asiat tulevat tehtyä mitä on sovittu tänään tehtäväksi jne...Koulupäivässä on ollut esim. tokaluokkalaisen open ohjeistuksen mukaan lastenlaulujen kuuntelua ja se koulupäivän viimeinen hetki päättyi siihen, että pistin lastenhuoneen oven kiinni ja menin itse makuuhuoneen sängylle ja suljin silmät ja nautin ihanasta rauhallisesta hetkestä täysin yksin.
Olin ehkä itse odottanut lauluhetkeltä vähän enemmän eli tuntui kivalta idealta kuunnella lasten kanssa yhdessä tuttuja lastenlauluja ja laulaa mukana. Yritettiin nuorimmaisen kanssa vähän tanssia musiikin tahdissa. Jotenkin sitten pojat aloittivat säheltämisen ja keksivät omia sanoja lastenlauluille, siis toisaalta ihan luovaa touhua;-) Siinä hetkessä se vaan tuntui odottamattoman ärsyttävältä ja niin sanoin tai taisin huutaa lapsille: "No niin, koulupäivä päättyi tähän, nyt voitte päivän päätteeksi siivota yhdessä tämän huoneen." Rohkein kolmesta eli keskimmäinen tuli raottamaan makkarin ovea noin vartin kuluttua, jossa lepäsin ja kysyi hiljaa: "Saako jo pelata?" Pienen irtioton jälkeen hiljaa itsekseni olin myös itse rauhoittunut sopivasti ja niin päivän pelihetki lapsille oli paikallaan.
Tuosta tilanteesta vain huomaa, että pitää myös omaa tavoitteellisuutta madaltaa kotikoulupäivän kulusta. Ei ne kaikki edeltä kivalta kuulostavat yhteiset hetket välttämättä mene äidin kuvitelmien mukaan, eikä tarvitsekaan. Toisaalta hyväksyä myös oma rajallisuus, että ei koko ajan tarvitse jaksaa olla täysillä mukana lasten koulupäivässä. Vaikka luonkin tietyt raamit koulupäivään jotka luovat tiettyä turvallisuutta, niin tämä poikkeustilanne on kuitenkin kaikille vielä varsin uutta ja voi kestää oletettua pidempään, joten ei kannata kaikkia voimia ja ideoita laittaa samalle viikolle.
Kyllähän tässä itse voi kuitenkin näitä valintoja tehdä oman arjen sujuvuuteen vaikka poikkeustilannetta eletäänkin. Minulle on mm. muodostunut nyt arkipäivinä tärkeäksi lyhyt oma hetki kello yhden jälkeen, kun lasten koulupäivä on ohi. Nyt olen mm. katsonut silloin uuden videon, joka tulee sähköpostiin verkkokurssin tekemisen opelta, siinä saa hetkeksi uppoutua uuden verkkokurssin tekemisen maailmaan. Koulupäivän jälkeen olen tehnyt todellisuudessa vähän tai vähän enemmän töitä, käynyt välillä uudelleen ulkoilemassa lasten kanssa tai yksin kävelylenkillä ja kauppareissut sekä itselle että omille vanhemmille. Niin ja verkkokurssin ruoanvalmistus videoita olen tehnyt tässä arjen keskellä, kun muutenkin valmistan ruokaa koko perheelle.
Kyllä oma perhe on itselle kuitenkin se suurin voimavara tässä koronatilanteessa ja joka päivä olen kiitollinen siitä, että saan nukkua omassa sängyssä...ainakin toistaiseksi!
Voimahalaus kaikille kotikoulupäiviä viettäville ja toki kaikille muillekin!
Terkuin, Ninna, Salliva isosisko ke 26.3.2020
Nooh tässä toisena viikkona kotikoulua käyneenä ja yksi viikonloppukin takana ei mennyt ihan täysin suunnitelmien mukaan. Jotenkin eka viikko kotikoulua vei omia voimia niin, että en saanut viikonloppuna mitään siivouksia aikaiseksi. Lohdutin itseäni sillä, että ehkä tästä kotona olosta tulee koko kevään mittainen, niin ehdin kyllä tehdä noita siivoushommia joku toinen viikonloppu. Täytyy antaa itsellekin aikaa tottua uuteen arkeen...
Jotenkin sitä haluaa luoda lapsille mahdollisimman hyvän arjen tässä uudessa tilanteessa, mutta kyllä sitä kaipaa päiviin myös sitä omaa työntekoa tai onko se sitten sitä oman ajan kaipuuta? Aloin kehittämään tässä uudessa tilanteessa Sallivan uutta verkkokurssia ruoanvalmistukseen liittyen. Olin kurssia jo miettinyt aiemmin, mutta tämä kotikoulussa toimiminen sai vauhtia uuteen verkkokurssiin. Mietin, miten voin omalla osaamisella auttaa muita kotikoulua pitäviä vanhempia ruoanlaiton saralla? Verkkokurssin rakentaminen tässä uuden arjen keskellä toki on riskialtista, koska uuden luominen vie vähintään koko ajan ajatuksissa mukaansa. Haluan tehdä perheen ruoanlaittajalle toimivan paketin, joka helpottaa muuttuneessa arjessa.
Kotikoulupäivän pitämistä itsellä helpottaa toisaalta se, että lapset ovat vielä näin pieniä. Tokaluokkalaisen ja eskarilaisen tehtävät ovat melko lyhyitä ja onneksi kevättä mennään jo näin pitkällä, että paljon on jo opittu tämän vuoden koulujutuista. Koulupäivinä voidaan keskittyä myös arkisiin kodin juttuihin tai leipoa yhdessä ja katsoa luonto-ohjelmia. Kotitehtävinä tokaluokkalaisella on ollut myös perus arjen taitojen hiomista, kuten pedin petaaminen, ruokapöydän kattamista ja omien jälkien siivoamista.
Kotikoulupäivä yritetään aloittaa aina ysin aikoihin, jolloin on ohjelmassa tokaluokkalaisella koulusta annettuja tehtäviä, joita hän voi rauhassa tehdä keittiönpöydällä, koska perheen isä tekee etätöitä esikoisen huoneessa. Aloitamme pienempien päivän joko eskarilaisen tehtävillä tai sitten olen lukenut kahdelle pienemmälle toisessa huoneessa kirjaa, jotta kaikki saisivat rauhan tehdä tehtäviään. Kympin aikoihin olemme lähteneet kotikoulusta ulkoilemaan omalle pihalle. Tänään keskiviikona tehtiin niin, että tehtävät ja siihen liittyvä kauppaleikki kesti ruokailuun asti, niin lähdimme pyörillä puistoon ruoan jälkeen. Eli joustoa rutiinien lisäksi...
Olin ehkä itse odottanut lauluhetkeltä vähän enemmän eli tuntui kivalta idealta kuunnella lasten kanssa yhdessä tuttuja lastenlauluja ja laulaa mukana. Yritettiin nuorimmaisen kanssa vähän tanssia musiikin tahdissa. Jotenkin sitten pojat aloittivat säheltämisen ja keksivät omia sanoja lastenlauluille, siis toisaalta ihan luovaa touhua;-) Siinä hetkessä se vaan tuntui odottamattoman ärsyttävältä ja niin sanoin tai taisin huutaa lapsille: "No niin, koulupäivä päättyi tähän, nyt voitte päivän päätteeksi siivota yhdessä tämän huoneen." Rohkein kolmesta eli keskimmäinen tuli raottamaan makkarin ovea noin vartin kuluttua, jossa lepäsin ja kysyi hiljaa: "Saako jo pelata?" Pienen irtioton jälkeen hiljaa itsekseni olin myös itse rauhoittunut sopivasti ja niin päivän pelihetki lapsille oli paikallaan.
Kyllähän tässä itse voi kuitenkin näitä valintoja tehdä oman arjen sujuvuuteen vaikka poikkeustilannetta eletäänkin. Minulle on mm. muodostunut nyt arkipäivinä tärkeäksi lyhyt oma hetki kello yhden jälkeen, kun lasten koulupäivä on ohi. Nyt olen mm. katsonut silloin uuden videon, joka tulee sähköpostiin verkkokurssin tekemisen opelta, siinä saa hetkeksi uppoutua uuden verkkokurssin tekemisen maailmaan. Koulupäivän jälkeen olen tehnyt todellisuudessa vähän tai vähän enemmän töitä, käynyt välillä uudelleen ulkoilemassa lasten kanssa tai yksin kävelylenkillä ja kauppareissut sekä itselle että omille vanhemmille. Niin ja verkkokurssin ruoanvalmistus videoita olen tehnyt tässä arjen keskellä, kun muutenkin valmistan ruokaa koko perheelle.
Kyllä oma perhe on itselle kuitenkin se suurin voimavara tässä koronatilanteessa ja joka päivä olen kiitollinen siitä, että saan nukkua omassa sängyssä...ainakin toistaiseksi!
Voimahalaus kaikille kotikoulupäiviä viettäville ja toki kaikille muillekin!
Terkuin, Ninna, Salliva isosisko ke 26.3.2020
Kommentit
Lähetä kommentti