Yhteiset leipomishetket kantavat jo hedelmää!

Meidän nuorimmainen täytti maanantaina 5-vuotta ja oli suuri harmitus ennen syntymäpäiväänsä, että hänen syntymäpäivää ei ole koronan takia. Selitin, että ystävät ja sukulaiset eivät voi nyt tulla meille juhlimaan sinun syntymäpäiviä. Kukaan ei kuitenkaan vie sinun syntymäpäivää eli joka tapauksessa täytät 20.4.2020 5-vuotta oli koronaa tai ei. Tytön kasvot leimahtivat hymyyn ja hän alkoi innoissaan suunnittelemaan, minkälaisen kakun hän tekisi syntymäpäivänään. Sovimme myös, että pidämme hänen juhlansa ystäville ja sukulaisille myöhemmin, kun selviää, kuinka pitkään tämä koronan aiheuttama poikkeustilanne meillä Suomessa jatkuu...Jotenkin tämä täytekakun tekeminen ja sen suunnittelu oli iso juttu tänä vuonna kuvastamaan tytön 5-vuotis syntymäpäivää.

Ensin valikoitui monen muun kakun joukosta syntymäpäiväkakuksi juuri kermavaahtoa ja mansikkahilloa sisältävä täytekakku, jonka koristeeksi tuli pakastimesta mansikoita, kun löytyi vielä yksi mansikkapussi. Meillä ei viime vuosina ole ollut juhlapöydässä kolmen lapsen vuosittaisilla synttäreillä perinteistä kermakakkua, mutta nyt se oli tyttären valinta.

Aloitimme täytekakun pohjan valmistuksen jo perjantaina, kun tarkoitus oli nauttia kakkua sunnuntaina perheen kesken. Pikkuneiti on jo aika tottunut leipoja, koska olen pienestä asti ottanut lapset leivontaan mukaan. Tällä kertaa pojat eivät innostuneet leivonnasta vaan kävivät lähinna maistamassa kakkupohjan ja kermavaahdon makua. Kysyin tänään, mikä tytön mielestä oli yhteisessä kakun leivonnassa parasta, niin hän vastasi kermavaahdon syönti. Leipomisessa lasten mielestä on ihan parasta nämä leipomisvälineiden "puhdistamiset". 

Lasten kanssa leivonnassa ei kannata pitää kiirettä tai vaatia, että asiat tehdään juuri äidin tavalla. Kannattaa myös kannustaa lasta kokeilemaan esim. kananmunan rikkomista eikä miettiä miten hidasta tekeminen on kun kananmunan rikkomista vasta harjoitellaan ja kananmunan valkuaista putoaa tuolille tai lattialle. Ei arvioi lasten suorittamista leivonnassa vaan kannustaa yrittämisestä. Lapset oppivat leivontaa vain tekemällä ja vanhemman mallista. 

Perjantaina iltapäivällä tehty kakkupohja laitettiin yöksi jääkaappiin ja odottamaan seuraavan päivän täyttöä. Meillä ei ollut pakastimessa tuoreita mansikoita enää niin paljon, että olisimme voinut laittaa mansikkasurvosta kakun väleihin, mutta ostettiin mansikkahilloa kaupasta kakun väliin laitettavaksi. Minä halkaisin täytekakun sahateräveitsellä kolmeen osaan ja tytär kostutti laimealla mehulla kaikki osat. Sen jälkeen tyttö halusi itse täyttää kakun ja niinpä hän levitti keskittyneesti mansikkahilloa halkaistulle pohjalle. 

Seuraavaksi oli vuorossa yhden tytön lempiherkun eli kermavaahdon laitto kakun väliin hillo kerroksen päälle. Tässä vaiheessa hieman ohjeistin tyttöä, että kannattaa jättää kakun reunaan pieni väli, koska kun toinen pohjapala laitetaan kermavaahdon päälle, niin kermavaahto siirtyy siitä painon vaikutuksesta reunoille ja näin ei kovin paljon kermavaahtoa pursu kakun välistä ns. hukkaan. Tai no, ei se hukkaan mene kun sen voi toki laittaa omaan suuhun. Lapsen itse tekemisen riemu ja tyytyväisyys itseensä on hyviä sivuvaikutuksia kakun leivonnassa. 

Vikaksi kakkuun tehtiin vielä kermavaahtokuorrutus. Käytössä oleva "kuorrutustruutta" on ollut 5-vuotiaan käteen kuppikakun kuorrutuksen kohdalla liian raskas, mutta kermavaahto oli niin pehmeää että kuorruttaminen onnistui 5-vuotiaaltakin (tai siis 2 päivää vaille;-) Autoin ainoastaan siinä, kun laitoimme kermavaahtoa veitsellä/lusikalla pursottimen sisään. Kermavaahtoa meillä oli niin runsaasti, että tytär teki vielä kakun pinnalle kermavaahtoruusukkeita. Sitten kakku kuvun alle ja jääkaappiin odottamaan huomista, jolloin kakun koristeeksi laitoimme vielä pakastimesta otettuja ja valutettuja mansikoita. Mansikat piti laittaa kakun päälle vasta vähän ennen kakun nauttimista, koska ei haluttu tehdä kiillettä, joka olisi estänyt mansikoiden nesteen valumista. Tyttö asetti tuoreet mansikat kakun päälle ruusukkeiden väliin ja sitten vielä kruunuksi 5 kynttilää.

Huomasin tällä leipomiskerralla, että minä sain toimia vain apurina kun tytär toimi päätekijänä. Eli useat leipomiskerrat kantavat selvästi hedelmää ja taidot ovat kehittyneet iän ja tekemisten myötä. Leipominen lasten tai lapsen kanssa on onnistuessaan tosi palkitsevaa ja mukavaa. Toki meillä on ollut niitä tosi hermoja raastavia leipomiskertoja, jotka ovat johtuneet yleensä siitä, että olen itse ollut liian kiireinen muka leipomaan ja en ole ollut oikeasti läsnä yhteisessä tekemisessä. Tai lapset haluavat juuri kaikki olla sekoittajia jne...Niissä tilanteissa täytyy vanhemmalla olla pelisilmää jakaa kaikille heitä tyydyttävät tehtävät ja kaikki saavat osallistua ja toteuttaa itseään. 

Ei kakku ole mikään nykyisin suosittu näyttävä fantasiakakku, mutta on se ainakin pikkuneidin itse tekemä. Kakku maistui koko perheelle ja vietimme ihanan iltapäivän sunnuntaina terassilla kakusta, ilmasta ja perheestä nauttien. 

Yhteisiä leipomishetkiä jälleen odotellessa!

Terkuin, Ninna, Salliva isosisko 22.4.2020