Mitä sitä tänään syötäisiin?

Tämä lausahdus on varmasti tuttu monelle kotikokille? Ikuinen mietintä, mitä sitä tänään perhelle laittaisi ruokaa? Itse olen sellainen kokki, että en jaksa joka päivä laittaa hymyssä suin lounasta ja päivällistä meidän viisi henkiselle perheelle. Jokaisella minusta pitäisi olla oma salliva isosisko ajatuksena siellä ruoanlaitossa. Eli tiettyä sallivuutta äidin tai isän ruoanlaittoon. Ruoanlaitto ei tarvitse olla suorittamista tai jos siitä ei pidä lainkaan, niin järjestä ruoat perheelle jollain muulla tavalla...osta valmisruokaa tai hyödynnä kaupan "omakeittiön" antimia. Mene siitä mistä aita on matalin ruoanlaitossa, jos siltä tuntuu. Käytä energiasi muuhun kuin ruoanlaitosta stressaamiseen.

Jos joitain vinkkejä ruoanlaiton helpottamiseen voin antaa niin ne liittyvät siihen, mitä itse pidän aina kaapissa, jotta voin luottaa siihen, että pystyn tekemään perheelle helposti ruoan pöytään, jos tulee yht´äkkiä tilanne, että mitä sitä tänään syötäisiin? Kaapeistani löytyy aina perunaa, pastaa, kananmunia, porkkanaa, juustoa, kinkkua, rypsiöljyä, oivariinia, kirsikkatomaattia ja kesän aikana uutena juttuna jääkaappiin tullut marinoitua tofua. Paloittelen tofun kuutioiksi ja paistan kerralla pannulla koko 300g paketin tilkassa öljyä. Syön sitten yksin minä nämä tofupalat viikon edetessä eri päivinä ja eri ruokiin niitä yhdistelemällä vähitellen jääkaapista pois. 

Kuitupitoista perunaa ja täysjyväpastaa voi helposti keittää ja syödä runsaasti proteiinia sisältävien kinkun, juuston tai tofun kera. Peruna kaipaa ehkä vähän kostuketta, joka voi olla toisinaan nokare oivariinia. Tuoreena lisäksi enemmän kuituja ruokavalioon porkkanatikuista ja kirsikkatomaateista. Myös väriä ja vitamiineja tulee hyvin ateriaan porkkanasta ja tomaatista. Kananmunista, jotka sisältävät hyvin proteiinia, voi tehdä perheelle helposti lounaaksi tai päivälliseksi munakkaan, johon laittaa täytteeksi juustoa, tofua tai kinkkua. Ja munakkaan joukossa tai alkupalaksi voi nauttia kirsikkatomaattia. Ja porkkanaa voi raastaa juuston tai tofun kaveriksi munakkaan joukkoon tai syödä sellaisenaan tikuiksi pilkottuna. 

Laitoin nyt hieman ravintoaineistakin tietoa tuohon kirjoitukseen ja joku paremmin asioista tietävä toteaa, että kirsikkatomaatit eivät paljonkaan kuitua sisällä. No totta sekin, mutta se ei ole Salliva ruokavalion tapaista stressitasoa nostattavaa ravitsemusopastusta. Tämän kirjoituksen pointti on osoittaa, mitä raaka-aineita kannattaa säilyttää aina jääkaapissa, jotta saa perheelle tehtyä nopeasti maistuvaa ruokaa. Aina kun lähdetään vääntämään siitä, mikä tuote nyt on minkäkin ravintoaineen paras lähde, mennään minusta ravitsemusohjauksessa väärille raiteille. Kokonaisuus ratkaisee elämän tasapainon ja mielekkyyden, ei yksittäinen ruoka- tai ravintoaine.

Joskus on ihan riittävän hyvä vain saada jotain ruokaa nälkäiselle perhelle pöytään. Kannattaa miettiä, onko järkevää stressata ruoan koostumuksesta ja ravintoaineista. Tärkeämpää on huolehtia tasaisesta ruoan saannista päivän aikana eli ateriarytmistä, koska siten jaksaa huolehtia paremmin toisesta tärkeästä jutusta eli annoskoosta. Ruoan maku, näkö, koostumus ja yhdessä vietetty aika pöydän äärellä ovat lapselle todennäköisesti niitä tärkeämpiä asioita, kuin kokea aina ahdistusta ruoan ympärillä, jos jättää kasvikset tällä kertaa syömättä? Tai vanhempi kokee pettyneensä itseensä ruoanlaittajan, kun ei ole sitä ja tätä opittua tärkeää siellä pöydässä. Riippuu vielä kenen ravitsemusoppeja kuuntelee, niin ruoanlaittoahdistus voi vielä syventyä ja se ei ole hyväksi kenellekään. Vanhempi ei välttämättä huomaa, että oma esimerkki ruokapöydässä tai keittiössä vaikuttaa vahvasti lapseen ja hänen suhtautumiseensa ruokaan ja ruoanlaittoon myöhemmin elämässä. 

En ole hyvä tekemään mitään ruokalistoja, joita noudatan perheen ruoanlaitossa. Sen myönnän, että olen ominut perheen ruoanvalmistuksen itselleni, mutta se taas on täysin oma valintani. Teen yleensä suhteellisen mielläni ruoan ja mies hoitaa tiskit ja keittiön muun siisteyden. Mies kyllä grillaa ja paistaa mm. viikonloppuaamuisin pekonia ja kanamunia yms. Eikä minulla ole epäilystäkään, etteikö lapset saisi ruokaa minun ollessa pois kotoa vaikka viikon verran. Ja hei, eihän tuolla yhdellä viikolla ruokavalion kokonaisuutta ajatellen ole mitään merkitystä, sekin on hyvä muistaa. 

Sallivan verkkokurssi 

Toivottavasti jokaisella olisi se salliva isosisko mukana ruoanlaitossa, joka kannustaa, ei vaadi sinulta joka viikko huippu suorituksia, joka toteaa, että vähempi riittää ruoanlaitossakin, sinä olet riittävän hyvä. Omaa ruoanlaittoa helpotan tietyllä suunnitelmallisuudella vaikka tuossa edellä mainitsin, että en käytä valmista listaa, kun usein ruoanlaittoa ohjaa myös fiilis ja mitä tekee mieli -ajatus. Suunnitelmallisuutta on se, että minulla on aina nuo edellä mainitut jutut kotikeittiössäni käytettävissä. Lisäksi teen ruokaa aina isomman määrän kerralla, jolloin tiettyä ruokaa syödään useamman kerran viikossa. Lisäksi helpotan omaa ruoanvalmistusta tekemällä pääraaka-ainetta ja lisäkkeitä isomman määrän ja yhdistelen niitä ristiin ja tuunattuna uusilla raaka-aineilla. Tämän pohjalta tein keväällä myös ekan verkkokurssin ruoanvalmistukseen eli Kotiopettajan ruokakurssi verkossa.

Olen itse siirtynyt kesän aikana enemmän kasvisruokavalion suuntaan, mutta en ole myöskään lihaa jättänyt kokonaan ruokavaliosta. Lisäksi syön kalaa ja kanaa monipuolisesti kasvisruokavalion rinnalla. Jos haluat seurata tämän kasvisruokavalioon täydennettynä kalalla ja kanalla siirtymiseen onnistumista lapsiperheessä niin tule seuraamaan Salliva ruokavaliota instagramiin. Sieltä löytyy ruokakuvia, sallivalla otteella tietysti.

Ihanaa alkanutta elokuuta sinulle ja muista, että sinä riität juuri tuollaisena ruoanlaittajana kuin olet! 

Terveisin, Ninna, Salliva isosisko, ke 5.8.2020