Ajankäyttö lapsiperheessä!
Aloitin tällä viikolla täydentämään ammattitaitoani puolentoista vuoden urheiluravitsemuksen opinnoilla (30 opintopistettä) Itä - Suomen yliopistossa. Verkko -opinnoissa ei toki ole mikään nopea opiskelutahti, mutta kyllä se pistää tässä elämäntilanteessa tarkentamaan arjen ajankäyttöä. Toisaalta nyt tuntui ekan kerran lasten syntymän jälkeen, että voin edes harkita täydennysopintoja eli nyt oli tämän aika. Olin vuoteen 2007 mennessä suorittanut ylioppilaskirjoitusten jälkeen 3 välivuoden kanssa kaksi tutkintoa. Ensimmäinen oli 3,5 vuoden ammattikorkeakoulun restonomi opinnot ja puolen vuoden tauon jälkeen 4,5 vuoden elintarviketieteiden yliopisto-opinnot. Näiden jälkeen totesin, että hetkeen en opiskele kyllä mitään, enkä opiskellutkaan. Tänä vuonna noin 13 vuotta myöhemmin halusin syventää ravitsemuksen osaamistani urheiluravitsemuksen puolelle.
Eilen aloitin (jo viikon varsinaisen aloituksen jälkeen) ekan 6 opintopisteen opintojakson ja pikku hiljaa tässä alan päästä opintoihin paremmin sisään. Viime viikolla minulla alkoi kaikki kolme syksyyn suunniteltua iltaopetusryhmää eli kaksi painonhallintaryhmää ja yksi ruoanvalmistuskurssi eli kasvisruokakurssi senioreille. Niiden valmisteluihin yhdistettynä muihin töihin, lasten harrastusten ja koulujuttujen kanssa en edes yrittänyt sovittaa alkavia opintoja sille viikolle.
Ensin oli kuitenkin tehtävä suunnitelma tuleville viikoille, miten järjestän arjestani aikaa opintojen toteuttamiseen. Laskin montako tuntia suurinpiirtein menee kahden ekan opintojakson toteuttamiseen, jolloin sain paremman käsityksen kuinka paljon arjesta opinnot vievätkään. Toki laskelmat ja suunnitelmat eivät ole sama kuin todellinen toteutus, mutta antaa opinnoille itseäni rauhottavat raamit. Nähtyäni "paperilla" miten toteutan ensimmäisen ja toisen opintojakson niin saan itselleni mielenrauhan ja voin paremmin keskittyä itse toteutukseen. Nähtyäni myös ekan opintojakson tehtävät ja niiden palautuspäivämäärät, niin pystyin paremmin laskemaan jonkinlaisen toteutusaikataulun.
Toisaalta lapsiperheen ajankäytön rajallisuus tekee sen, että on pakko suunnitella opintojen etenemistä ja käytännän toteutusta "paperilla." Luonteeltani olen myös arjen realismia sietävä eli tiedän, että aina voi tulla odotamattomia yllätyksiä ja suunnitelma ns. kusee, mutta se on vain elämää! Hyväksyn, että en voi suunnitella kuin hahmotelmaa opintojen toteutukseen, mutta jos se saa minut suhtautumaan opintoihin levollisemmin, niin silloin se kannattaa. Jatkuva stressaaminen kun ei tuo mitään hyvää, se vain kuluttaa voimavaroja, joita muutenkin on rajallisesti käytössä.
Yksi tapa ottaa kuitenkin jollakin tavalla suunnitelmissa huomioon myös ne arjen yllätysmomentit on laittaa kalenteriin esimerkiksi tehtävien palautuspäivät viikon tai joitakin päiviä aikaisemmaksi kuin ne todellisuudessa ovat. Sen kyllä huomaan, että kun opinnot eilen aloitin ja kaikki 3 ekan opintojakson tehtävää katsoin, niin heti mieli alkoi toimimaan ja mietin useamman kerran illan aikana ja aamusta jonkun tehtävän toteutukseen liittyvää asiaa. Eli seuraavien 1,5 vuoden aikana katson maailmaa ilmeisesti urheiluravitsemuksen lasit päässä tai sitten se oli alun innostuksen tuomaa maustetta arkeen?
Aikataulut lapsiperheessä voivat olla todellista palapeliä, mutta toki omilla arjen valinnoilla voi aikatauluihin ja ajankäyttöön vaikuttaa. Mitkä asiat ovat meidän perheelle tärkeitä? Mitkä asiat ovat ehkä muiden mielestä tärkeitä, mutta ei niin tärkeitä meidän perheessä? Myös perheen sisällä yksilöt arvostavat eri asioita. Mikä asia on äidin mielestä tärkeä ja merkityksellinen ei välttämättä ole sitä lapsille? Toiset asiat arjessa ovat velvollisuuksia ja toiset taas omia valintoja? Toki ihmiset voivat myös selitellä omia valintojaan että ovat velvollisuuksia, mutta nämä kaksi on hyvä erottaa toisistaan. Vai mitä mieltä sinä olet?
Toisaalta myös lasten ja aikuisten harrastaminen ja harrastusmäärät ovat perheen omia valintoja. Kuinka monta harrastusta meidän perheen, lasten ja aikuisten arkeen sopii jne...Tästä kirjoitan oman blogikirjoituksen vielä myöhemmin, joten ei siitä sen enempää. Ajankäytöllinen törmäys perheen sisällä tulee helposti siitä, että ei ajatella harrastuksia koko perheen näkökulmasta vaan ajatellaan liikaa yksilön haluja, toiveita ja valintoja.
Suunnitelmia, arvotusta, merkitys meidän perheelle, arkirealismia jne...siinä joitakin huomioon otettavia asioita lapsiperheen ajankäyttöön! Ehkä yksi asia, joka niin monessa muussakin asiassa on tarpeen eli nähdä asiat laajempina kokonaisuuksina ja pitkällä aikavälillä. Tässäkin on merkitystä sillä omalla esimerkillä lapsille, minkälaista esimerkkiä ajankäytöstä haluan lapsilleni antaa? Onko se ainainen kiire paikasta toiseen vai haluatko opettaa lapselle myös olemista ja tekemättömyyden ihanuutta, jolloin voitte antaa lapsen kanssa ajatusten lentää ja mielen levätä. Valitsen jälkimmäisen!
Ihanaa syksyn alkua sinulle!
Terveisin, Ninna, Salliva isosisko ke 16.9.2020
Kommentit
Lähetä kommentti